Kansitaide Ajattara
Lupaus
CD
[ Svart Records ]

( 7 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Saatanan sinetti
02. Ristinkirot
03. Suru
04. S.I.N.Ä.
05. Amen
06. Ave Satana
07. Uhrilahja
08. Lupaus
09. Machete

Kun sain arvioitavaksi 14 vuotta sitten Ajattaran toisen kokopitkän, Tyhjyys-levyn, luonnehdin sitä muun muassa "Barathrumin ja Trio Niskalaukauksen kieroksi ja mutatoituneeksi välimuodoksi". Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sitten noista ajoista, mutta lopulta kovin vähän on muuttunut. Yhä edelleen yhtye tuo mieleen nuo samat yhtyeet ja jokseenkin samoin eroin. Lupaus, bändin kahdeksas täyspitkä, on kuitenkin melkoinen edistysaskel alkuvaiheiden Ajattaraan nähden - kuten odottaa toki sopiikin.

Lupaus alkaa lupaavasti reipastempoisella black metal -biisillä Saatanan sinetti. Se tuo mieleen Barathrumin, joka on ainakin osin miellyttävästi erottuvan bassokitaran ansiota. Pettymyksellistä sinänsä, että veisu on samalla koko teoksen paras. Tätä tasoa eivät muut kipaleet enää lunasta ja etenkin levyn loppupuoli tuntuu turhan vaisulta kamalta.

Levyä vaivaakin hienoinen epätasapainoisuus juuri laadun puolesta. Parhaimmillaan Lupaus on ehkä parasta Ajattaraa ikinä, kun taas heikoimmillaan levy edustaa yhtyeen (alempaa) keskitasoa. Aggressiivisimmillaan bändi on selvästi parhaimmillaan. Kun meno taantuu turhankin kevyeksi, melodiseksi ja puhtailla lauluilla täydennetyksi rokiksi, meno tuo vähemmän hyvässä mielessä Timo Rautiaisen kumppaneineen.

Laulut ovat levyllä monipuoliset, aina ärjynästä örinään ja puhtaisiin vetoihin. Toisin kuin mitä kirjoitin vanhemman Ajattara-materiaalin kohdalla aikoinaan, tällä levyllä puhtaat osuudet tuntuvat turhalta täytteeltä. Jos biisimateriaali ailahteleekin, sitä ei voi sanoa syntikoilla täydennettyjen veisujen soundipolitiikasta. Homma on hyvällä mallilla kautta linjan ja basson vahvuutta on vielä toistamiseen ylistettävä. Tämä kun tuo levylle miellyttävää pontta silloinkin, kun yksinkertaiset riffit tuntuvat hieman ontoilta.

On vaikea sanoa toimiiko Lupaus varsinaisen Ajattara-fanikunnan ulkopuolella. Heille levyä voi kuitenkin pitää jonkinlaisena täsmäiskuna, joka toimittaa jokseenkin sen, mitä sopi odottaakin.


When I got Ajattara’s sophomore album Tyhjyys for a review over 14 years ago, I described it as Barathrum’s and Trio Niskalaukaus’ twisted and mutated hybrid version. Even though lots of time has passed since those words, really not that much has changed. Those are still the bands that come to my mind when I am listening to the band’s eighth album called Lupaus (“A Promise” in Finnish).

Lupaus starts with a fast-tempo aggression called Saatanan sinetti (“The Seal of Satan”). This reminds me of Barathrum, thanks to it strong bass guitar sound, and is the best song on the album. Too bad, though, as there are no songs of this quality later on the album.

And this is actually one of the key problems here. The level of songs isn’t solid. At is best, Lupaus delivers the best of Ajattara so far, but at its worst, it’s really lower average what you’d expect from the band. It seems that today’s Ajattara is better when it’s aggressive. When the mood goes too “easy” and the songs too melodic, it becomes kinda lame rock rather than black metal.

The vocals on the album are good and versatile. In addition to the rather good shriekes, there are strong growling parts, too, as well as some clean vocals. The latter ones are actually quite useless here. In my opinion this album could have lived without them. Soundwise everything is good and especially the bass guitar rocks.

It’s hard to say for sure if this album will appeal to anyone but the band’s already existing fans. For them this is pretty much guaranteed piece of art and so-called must have album.



11.05.2017, Serpent
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Murhat
Murhat
[ CD ]
Joululevy
Joululevy
[ CD ]
Noitumaa
Noitumaa
[ CD ]
Tulppaani
Tulppaani
[ CDS ]
Kalmanto
Kalmanto
[ CD ]
http://www.ajattara.fi/ https://www.facebook.com/ajattara Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3875
Palaa »