Kansitaide Night Flight Orchestra, The
Amber Galactic
CD
[ Nuclear Blast ]

( 8½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Midnight Flyer
02. Star Of Rio
03. Gemini
04. Sad State Of Affairs
05. Jennie
06. Domino
07. Josephine
08. Space Whisperer
09. Something Mysterious
10. Saturn In Velvet

The Night Flight Orchestra on ruotsalainen versio superbändistä. Mukana on miehiä Soilworkista ja Arch Enemystä. Sen sijaan musiikki poikkeaa esimerkiksi jenkkiläisistä verrokeista. Yleensä näissä ollaan uskollisia omille juurille, mutta nyt mennään äärilaidasta länsirannikolle, sinne missä AOR soi pehmeästi, juomat ovat kylmiä ja keli helteinen.

Reissu alkaa hienosti. Kreikkaa tai slaavia puhuva lentoemo toivottaa tervetulleeksi ja Midnight Flyer rävähtää käyntiin. Meno on tuttua aiemmalta kahdelta levyltä. Rullaava mutta jykevä komppi vie aikaan, jolloin viikset olivat miehen mitta ja lentokoneissa sai vetää röökiä. Sama lentoemo jälleen äänessä. Biisi loppuu.

Jennie on rakkaudentunnustus ilmeisen ihanalle naiselle. Jousien ja koskettimien yhdistelmästä tulee mieleen The Beatles. Biisi poikkeaa muutenkin alkupään rokkauksesta tunnelman ja omintakeisen sovituksen ansiosta. Tempo vaihtuu kesken kaiken, vaan tyyli säilyy koko ajan. Kieli poskessa tai ei, mutta juuri tällainen tekee The Night Flight Orchestrasta nerokkaan orkesterin. Tämän biisin lopussa kuullaan ranskaa, rakkauden kieltä.

Domino on levyn paras kappale. Siitä ei ole kahta kysymystä. Annetaan Björn Stridin kertoa, mitä tapahtui: "Most other classic rock bands sound like weed or LSD — we sound like cocaine." Siltä tosiaan kuulostaa, sillä Domino on 1970-luvun diskoa. Peilipallo pyörii ja vessasta tullaan nokat valkoisina. Tässä biisissä kitaristi ei roikuta soitintaan lantion korkeudella. Upea soundi ja viiltävä soolo. Chic!

Suosikkeihini lukeutuva Space Whisperer kaahaa hakkaavan rummutuksen ja jumputtavan basson tahdissa muihin sfääreihin. Väliosan itämainen häröily korostaa outoa scifi-tunnelmaa. Loppuun vielä falsettoa ja se on siinä.

Saturn In Velvet päättää albumin. Paisuteltu eepos sisältää TNFO:n koko repertuaarin. Klassinen rock on terminä vastenmielinen, koska siitä tulee mieleen uima-altaaseen ajetut limusiinit, leveät lahkeet ja mömmöjä vetänyt rytmiryhmä. Amber Galactic on parasta vastalääkettä tähän mielikuvaan. Perinteistä ammentavaa, pirullisen svengaavaa rokkia.

8½/10
Munamankeli


The Night Flight Orchestra näyttää tulleen jäädäkseen. Amber Galactic on jo kolmas levy tältä metallimuusikoiden sivuprojektilta. Hyvä niin, vaikka onkin pakko sanoa että alkuun näytti pahalta... tai voi olla että kahden kerrassaan mainion albumin jälkeen odotukseni olivat liian korkealla.

Niin tai näin, Amber Galactic vaati avautuakseen alun toistakymmentä pyöräytystä, mihin ei yleensä aika ja varsinkaan kärsivällisyys tässä uusien levyjen loputtomassa tulvassa riitä, mutta nyt kävi näin. Heti alusta lähtien oli kuitenkin selvää että mitään huonoa ei yhtye ole taaskaan käsistään päästänyt. Vaan juuri ehdottoman huipun puuttuminen taisi saada aikaan mainitun viiveen. Tässä on hyvinkin framilla nyt kokoelma lauluja, jotka ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Hitin puute ei loppujen lopuksi juuri kiusaa, vaikka vähällä vaivalla sellaisen olisi saanut vaikkapa Star of Riosta. Tai sitä seuraavasta Geministä niitä snadisti lisää koukuttamalla. Ainakin jälkimmäisen ponteva groove ja salaovelat lyhyet kosketinjuoksutukset ovat vähintäänkin maininnan arvoisia.

Svengi tietenkin on aina läsnä ja nuo pienet yksityiskohdat tuovat vaihtelua. Reipas ja rento ote yhdistettynä sopivaan määrään mahtipontisuutta, joten edellisten levyjen linjasta ei poiketa. Jos nyt jotain eroa oikein hakemalla hakee, niin tällä kertaa yhtye on liikkeellä astetta popahtavammin, kitarat on väännetty mahdollisesti piirun hiljaisemmalle. Mutta eipä tuo haittaa, sen verran mukavasti koskettimet ottavat nyt tilaa. Esimerkinomaisesti voisin nostaa esiin raidan Domino, vaikka olisinkin halunnut nostaa kaksi tai kolme biisiä esiin silkan ylivertaisuutensa takia. Sitä en tee, vaan sen sijaan tyydyn toteamaan että Amber Galactic on napakka kymmenen biisin setti hyvää fiilistä, toteutettuna moitteettomasti, tyylikkäästi ja hyvällä maulla. Soittotaidoilla, soundeilla tai millään muullakaan ei mässäillä, ainakaan niin että menisi överin puolelle.

Mutta niin samantyylisiä ovat kaikki The Night Flight Orchestran levyt, että väkisinkin tulee kysyneeksi: miten tästä eteenpäin? Bändi on kuitenkin astunut astetta isompiin ympyröihin siirtymällä Nuclear Blastille. Se jos mikä edustaa tässä genressä kauan kaivattua boksin ulkopuolista ajattelua. Melodisen hard rockin edustajat kun nykyään tuppaavat kasautumaan sille yhdelle yhtiölle... ja ne mitkä eivät sille yhdelle kelpaa, menevät sille toiselle tai hätätapauksessa sille kolmannelle. Eli bisnesmielessäkin nyt on kerrankin hyvä meininki!

8½/10
Ismo Karo



18.05.2017, Munamankeli / Ismo Karo
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Skyline Whispers
Skyline Whispers
[ CD ]
Internal Affairs
Internal Affairs
[ CD ]
https://www.facebook.com/thenightflightorchestraofficial/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 673
Palaa »
 
Bookmark and Share