|
Book I: Genesis
Brickwork part 1 (I-V)
01. I
02. II
03. III
04. IV
05. V
Book II: Genesister
06. Winning a War T5
07. Reconciliation T5
08. Dryad of the Woods T5
09. Oblivion Ocean T5
10. Undertow T5
11. Chainsling T5
Book III: Genesinister
Brickwork part 2 (VI-X)
12. VI
13. VII
14. VIII
15. IX
16. X |
Pain of Salvation on päätynyt julkaisemaan "once in a lifetime"-tyylisen akustisen keikkansa. Levy koostuu kahdesta pidemmästä medleystä ja kuudesta kokonaisesta biisistä. Tunnelma on jännittynyt, kun pistän levyn soimaan ensimmäistä kertaa. Kuuntelen levyä skippaillen ja pysähdyn yhden ehdottoman PoS-suosikkini, Oblivion Oceanin kohdalla. Ensimmäiset pari minuuttia kuulostavat niin mauttomasti sovitetuilta, että lopetan kuuntelun.
Parin päivän tauko ja tungen lätyn taas soittimeen. Tilanne ja ympäristö ovat rauhallisemmat ja päätän kuunnella levyn läpi vaikka väkisin. Luojan kiitos! Levystä huokuu juuri se hartaus ja tunteikkuus, mikä alunperinkin tekee Pain of Salvationista niin erityislaatuisen progebändin.
Levyn aloittava medley sisältää pätkiä ainakin kappaleista Leaving Entropia, This Heart of Mine ja Song for the Innocent. Tunnelma on ainutlaatuinen ja paikoin itse biisit kuulostavat levyversioita paremmilta. Etenkin Leaving Entropia ja pätkät The Perfect Elementiltä kuulostavat hemmetin hienoilta. Viitosraidassa itseäni kuitenkin häiritsee bändin yliampuva vokalisointi. Jos medley olikin onnistunut, niin kokonaisten sävellysten uussovituksien alkaessa jännitys nousee taas...
Winning a War on sovitettu varsin maltillisesti akustista ja pelkkää laulullista ilmaisua vuorottelevaksi versioksi, mutta uusia puolia ei kappaleesta tässä versiossa paljastu.
Reconciliation on kappale, joka toimisi vaikka yhdellä akustisella kitaralla, joten sovitusta on mahdoton mokata! Kyseinen biisi osoittaa bändin pystyvän maukkaan mahtipontiseen ilmaisuun jo pelkästään neljän laulajan voimin ja tekee The Perfect Element II:n odottamisen entistäkin vaikeammaksi. Yhtyeen viimeisin studiotyö Remedy Lane ei itselleni maistunut aivan toivotusti, mutta jo studioversiona Dryad of the Woods oli itselleni levyn mieluisimpia vetoja. Vaikka Remedy Lane onkin bändin ehkä linjakkain tuotos, on se samalla sävellyksiltään selkeähkö välityö, minkä vuoksi onkin tavallaan harmi, että kuudesta kokonaisversiosta puolet on juuri tuolta albumilta. Uusi sovitus on kuitenkin tehnyt Remedy Lanen biiseille suorastaan ihmeitä, sillä etenkin Undertow toimii taustalla soivine selloineen aivan upeasti! Kappale saa meikäläisen
herkistymään paikoin lähes sairaalloisella voimakkuudella. Chainsling saa myös kasvojenkohotuksen, mutta aivan yhtä kovaääniseen suitsutukseen se ei anna aihetta. Kappale ansaitsee kuitenkin erikoismaininnan levyn aggressiivisimmasta esityksestä. Ja sitten olisi vielä se välistä jätetty Oblivion Ocean... Olen edelleen sitä mieltä, että kappaleen tunnelataus
kärsii uudesta sovituksesta, sillä sen voima on nimenomaan hartaudessa, joka tässäkin versiossa toki nostaa päätään etenkin pianon astuessa kuvaan. Kuten myöhemmin saan huomata, kyseessä on kuitenkin levyn ainoa sovituksellinen harhalaukaus.
Tuttu kitarakuvio ohjaa levyn sen toiseen medleyyn, joka aloitetaan tulisella Idioglossia -pätkällä, johon sisällytetään sopivasti viitteitä myös The Perfect Element I:n muihin teemoihin. Sanoinko jo, että TPE II saisi luvan ilmestyä aika helvetin pian!? Remedy Lanen yksinkertainen slovari Second Love tulkitaan kappaleen vaatimalla herkkyydellä, eikä yksi Remedy Lanen lempiraidoistani ole yhtään vähemmän vaikuttava 12:5 -versionakaan! Itse asiassa kyseessä on eräs levyn onnistuneimmista tulkinnoista, mihin vaikuttavat myös bändin onnistuneet laulusovitukset. Lopuksi vielä lisää TPE-herkkua Ashes-kappaleen muodossa. Kappale on sovitettu alkuperäistä duurisemmaksi, sielukkaaksi versioksi, ja levyn ehkä uskaliain kokeilu tuottaakin erinomaisen lopputuloksen. Levy liukuu loppuun hyvätuulisen jamittelun siivittämänä. Sääli, sillä koko bändi alkoi loppua kohden olla kaikessa tunteikkuudessaan aivan käsittämättömässä vedossa! Levy saa siis hitaimmankin hämäläisen heräämään siihen ajatukseen, että Pain of Salvation on pakko saada Suomeen välittömästi. En gång till, kuten rakkaat ruotsalaisetkin ymmärtävät huutaa!
25.02.2004, Antti Korpinen |
|
