Kansitaide öOoOoOoOoOoOo
Samen
CD
[ Apathia Records ]

( 7½ )
01. Rules of the Show
02. Fucking Freaking Futile Freddy
03. Meow Meow Frrru
04. No Guts = No Masters
05. Bark City - A Glimpse of Something
06. Purple Tastes Like Wine
07. I Hope You Sleep Well
08. Well-Oiled Machine
09. Chairleg Thesis
10. Fumigène
11. LVI
12. Hemn Be Rho Die Samen

Nyt on nimittäin erikoinen kokonaisuus. Niin poikkitaiteellista ja joku jopa voisi sanoa tekotaiteellista ja tarkoitushakuista erikoisuuden tavoittelua, että hyvänen aika sentään. Aloitetaanpa siitä, että levyn kansitaiteessa on alastomia ihmisiä erimuotoisissa asetelmissa, ilmeisesti kyseessä on joku taideinstallaatio. Olisiko nämä kuvat jopa myynnissä, mukana tullut kansilehti ei asiaa sen enempää valaissut, sillä siinä oli (tarkoituksella?) leipätekstiin lirvahtanut perinteinen "Lorem ipsum" -litania. Enkä voisi sanoa, että yhtyeen nimi on yhtään sen perinteisempi. Siinä toisaalta on takana ihan fiksu ajatus, sillä levyn takana on aiemmin Chenille (toukka) niminen ranskalaisduo, ja tuo öOoOoOoO… ritirimpsu itse asiassa on jopa nerokas sanallinen representaatio toukan ulkonäöstä. Toisaalta kun katsoo biisien nimiä, niin eipä niissäkään ihan normaaleissa sfääreissä liikuta. Ensivaikutelma ei siis ihan normaalein tai vakuuttavin.

Jos ei visuaalinen ensivaikutelma ole ihan vakuuttavimmasta päästä, niin mites se musiikki sitten? Mr. Bungle. Se tuli ensimmäisenä mieleen. Levyllä nimittäin liikutaan samalla tavalla musiikki-, laulu- ja soittotyylistä toiseen. Kokonaisuutta määrittää laulajatar Asphodel (ex-Pin-up Went Down) monipuolinen ja -ulotteinen ääni. Lauluissa esitellään aikamoinen skaala heleästä jazz-tulkinnasta bläkkiskirkunan kautta kurkkulauluun, päätyen metal-uskottavaan fiilistelyyn. Ja nämä kaikki parhaimmillaan yhden biisin sisällä. Varsinkin levyn avaavat kolme biisiä on sellaista tyylien sekamelskaa että heikompaa hirvittää. Kuten laulutyylien määrästä voi päätellä, myös musiikki, jota mastermindina hääräävä multi-instrumentalisti Babtiste Bertrand on kynästään tuottanut, sinkoilee ylhäältä alas, laidasta toiseen ja edestä taakse. Jotenkin hämmentävästi kokonaisuus on kuitenkin hanskassa ja äkillisiä fiiliksen vaihteluita oikein alkaa odottamaan, ja kun levyn puolivälissä onkin muutama "normaalimpi" biisi (Purple Tastes Like Wine, Chairleg Thesis), niin tässähän ollaan ihan jännän äärellä, positiivisessa mielessä. Tätähän kuuntelee ihan mielellään!

Soitinarsenaalista todettaneen, että levylle on tungettu suurin osa kuviteltavissa olevista soittimista (ei varmaan ollut mikään yllätys), ja onpa mukana jopa elektrosurinaa (Fumigène). Miinusta tulee siitä, että vaikka mukana on ties mitä munniharppua, selloa ja saksofonisooloa, niin guiro puuttuu! Toisaalta jos guiron aikanaan hämyhommiin lanseerannut Mr. Bungle oli liikenteessä vähintäänkin pilke silmäkulmassa, niin öOoOo… on aika asiallisella linjalla matkassa, ei tosin totisena tai todellakaan ryppyotsaisesti, mutta ei tässä kovasti ainakaan ilakoida.

Kokonaisuus on siis ensikohtaamiselta parhaimmillaankin vähintään hämmentävä. Musiikillisesti kuitenkin kiehtova sekoitus, jossa pääosin liikutaan Alternative-Post Metal-Jazz akseleiden liepeillä. Vaikka sanoitukset on riipustettu kansilehdykkään, suurin osa tästä tajunnanvirrasta meni täysin ohi, mielenkiintoisia kielikuvia nyt vähintäänkin viljellään. Loppujen lopuksi kokonaisuudesta jää kuitenkin varsin positiivinen fiilis, mutta pakko todeta, että ilman arvosteluvelvollisuutta en olisi tähän levyyn tarttunut, nytkin se idlasi työpöydällä luvattoman kauan, pääosin tosin tekotaiteellisen ensi/kansi vaikutelman takia. Onneksi kuuntelin, uusia musiikillisia kokemuksia ei koskaan ole liikaa.



07.04.2017, Jaakko Nikko
https://www.facebook.com/ooochenilleooo/ http://www.apathiarecords.com Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 988
Palaa »