Kansitaide Body Count
Bloodlust
CD
[ Century Media ]

( 9 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Civil War
02. The Ski Mask Way
03. This Is Why We Ride
04. All Love Is Lost
05. Raining Blood
06. God, Please Believe Me
07. Walk With Me...
08. Here I Go Again
09. No Lives Matter
10. Bloodlust
11. Black Hoodie

Räppäri Ice-T:n jo vuodesta 1990 luotsaama Body Count on aina ollut outolintu metallin kartalla, eikä monikaan varmasti olisi aikanaan povannut yhtyeelle 27 vuotta kestänyttä ja yhä jatkuvaa uraa. Mutta niin vain Body Count porskuttaa siinä missä moni muu aikalainen on jo vetäytynyt eläkkeelle, vaikka viikatemies on niittänyt satoa harvinaisen tiuhaan tahtiin: peräti kolme alkuperäisjäsentä on kuollut joko sairauksiin tai katuväkivaltaan.

Vuoden 2006 melko heikon Murder 4 Hiren jälkeen moni oli varmasti jo valmis kuoppaamaan koko yhtyeen, joka ei ikinä ollut onnistunut tekemään loistavan debyyttinsä veroista levyä. Vuoden 2014 paluulevy Manslaughter oli sen vuoden yllättäjiä: ei ainoastaan koska Body Count teki paluun, vaan koska levy oli myös aivan perkeleen hyvä. Heittämällä uran toiseksi paras levy, ja muutenkin levyvuoden parasta antia. Body Count oli palannut perusasioiden äärelle, aggressiivisen hardcoren, metallin ja räpin seokseen, ja viimeinkin, ensimmäistä kertaa urallaan, bändillä oli soundit jotka sopivat kuin nakutettu yhtyeen musiikkiin: raskaat, rankat, tuhdit ja tiukat.

Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Body Count on täällä taas, ja heti ensikuuntelusta asti on selvää, ettei Manslaughter ollut mikään onnenkantamoinen. Body Count on loistovireessä: soundi on raskas, soitto on tiukkaa, riffit runnovia, Ice-T:n sanan säilä yhtä terävä kuin aina ennenkin. Siinä missä Manslaughter kallistui hardcoreen, toki metalliseen sellaiseen, on Bloodlust metallisempi tapaus. Nu metalliksi tästä ei ole vaikka rap-elementit toki pinnassa ovat. Viimeistään siinä vaiheessa kun Slayerin Raining Bloodin koveri käynnistyy, tajuaa kuinka tiukassa kunnossa soittajat ovat. Ikävä kyllä – tosin vähemmän yllättävästi – Ice T:n vokaalisuoritus ei oikein toimi Slayer-koverissa, vaikka soitannollisesti vahva versio on kyseessä. Faktahan nyt kuitenkin on, että Body Countin suurin heikkous on aina ollut Ice-T:n laulu, mutta yhtye on aina osannut kompensoida sitä hyvin.

Raining Bloodin pienoisesta notkahduksesta huolimatta Ice-T:n suoritus on kenties Body Countin uran paras: sanoitukset ovat herralle tyypillinen yhdistelmä provokaatiota, synkkää huumoria, väkivaltafantasioita ja tiukkaa asiaa, eikä Ice-T ole varmaan ikinä kuulostanut levyllä yhtä vihaiselta ja päällekäyvältä. Body Countissa tiukka ja sinänsä älykäs yhteiskunnallinen kantaaottavuus on aina ollut isossa roolissa, eikä linja ole nytkään muuttunut: etenkin ensisinkku No Lives Matter on täyttä asiaa alusta loppuun, vaikka on samalla hyvin provokatiivinen. Olen yllättynyt jos kellään kynäniskaisella internetsoturilla ei mene herne nenään kun Ice-T tylyttää ”all lives matter” -jengiä ja puolustaa ”black lives matter”-liikettä, mutta tarkemmin sanoituksia tavatessa tajuaa että kyse on samasta kuin aina ennenkin Body Countissa: tavoitteena on yhdistää ihmisiä keinotekoisten raja-aitojen yli eripuran kylvämisen sijasta; ”But honestly it ain’t just blacks… it’s yellow, it’s brown, it’s red… it’s anyone who ain’t got cash, poor whites that they call trash. They can’t fuck with us once we realize we’re all on the same side”.

Bändi tukee raivokasta sanomaa voimalla. Aliarvostettu kitaristi Ernie C. viljelee tiukkaa riffiä toisensa perään, ja vieraileva tähtikaarti – löytyy Dave Mustainea, Max Cavaleraa ja Lamb Of Godin Randy Blytheä – tuovat kaikki oman painokkaan lisänsä soppaan. Etenkin Cavalera ja Blythe todellakin parantavat biisejä joissa vierailevat, tuoden monipuolisuutta vihaisten vokaalisuoritustensa ansiosta.

Levyn huippuhetkiksi nousevat jo mainittu No Lives Matter, The Ski Mask Way ja This Is Why We Ride, mutta ei levylle varsinaisen heikkoja hetkiä mahdu. Siinä mielessä Bloodlust on parannus jo mainioon Manslaughteriin, jolle kuitenkin mahtui muutamia heikompia hetkiä. Vastapainona muuten loistavalta levyltä ei löydy Bitch In The Pitin tai Talk Shit, Get Shotin kaltaisia superhittejä.

Body Count tuntuu olevan bändi johon monen metallifanin on vaikea suhtautua, mutta viimeistään nyt kannattaa heittää turhat räbäytykseen liittyvät ennakkoluulot roskiin: Body Count määrää ja Bloodlust on alkuvuoden 2017 tiukin kiekko.



22.03.2017, Jesse Ryhänen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Murder 4 Hire
Murder 4 Hire
[ CD ]
http://bodycountband.com/ https://www.facebook.com/bodycountofficial/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3425
Palaa »