Kansitaide Lethe
The First Corpse On The Moon
CD
[ Avantgarde Music ]

( 5 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Night
02. Inexorbitant Future
03. Down Into The Sun
04. My Doom
05. Teaching Birds How To Fly
06. The First Corpse On The Moon
07. Snow
08. Wind To Fire
09. With You
10. Exorcism

Löpinöitäni aikaisemminkin ovat lukeneet tietävät, että Anna Murphy on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kun vuonna 2013 kuulin ensimmäisen kerran hänen ja Tor-Helge Skein Lethe-sivuprojektin materiaalia, ajattelin että mitä helvettiä: ensimmäinen kuulemani biisi oli karmeaa kakofoniaa ilman päätä ja häntää. "Ei jatkoon", tuumasin. Myöhemmin samana vuonna Murphy pyöräytti soololevyn, josta löytyi selviä yhtäläisyyksiä Lethen kakofoniaan, mutta huomattavasti normaalimpaa tavaraa Cellar Darling -levy kuitenkin oli. Letheä se ei kuitenkaan soittolistalleni palauttanut.

Viime kuussa kaksikko julkaisi kakkoskiekkonsa. Jo levyä kuuntelematta, pelkkien nimen ja kansitaiteen perusteella luokittelin sen pitkälti ykköslevyn kanssa samaan maailmaan. Koska levyllä kuitenkin laulaa heleä-ääninen Murphy, päätin antaa sille mahdollisuuden.

Levyn ensimmäinen biisi sai mielikuvani vahvasti kääntymään: Night on upea slovari. Toki sen takana yhtä ja toista elektronista samplea yhä pyörii, mutta biisi on kuitenkin hienosti rakennettu loppua kohden kasvavaksi teokseksi. Kappaleessa on selvä juoni: piano soittaa kauniin yksinkertaista sävelmää, jota kitara, rummut ja ennen kaikkea Skein ja Murphyn surumielinen laulu tunnelmallisesti tukee.

Kakkosbiisi valitettavasti paaluttaa Lethen takaisin debyyttilevyn kaltaiseen kakofoniaan, ja mielikuva vain entisestään terästyy mitä pidemmälle levyn syövereihin sukeltaa. Kun esimerkiksi Teaching Birds How To Fly pääsee kunnolla vauhtiin, alkaa vahvasti tuntua, että päälaululinja olisi miksattu Rammsteinin Du Hastia mukailevan möykän päälle. Varmasti tästä sitä male/female, night/day tai yin/yang -dynamiikkaa on haettu, mutta itse en ainakaan sitä löydä. Muutenkin levyä kuunnellessa tuntuu ajoittain kuin kaksikko olisi lukinnut itsensä pimeään kellaristudioon mikkien, kitaran, rumpujen, tietokoneen sekä sopivien mieltä laajentavien piristeiden kera, ja alkaneet nauhoittaa kappaleita. Levyssä ei tunnu olevan musiikillisesti tai lyyrisesti oikeastaan mitään järkeä. Kunnon tumussa The First Corpse On The Moon varmasti aukeaisi aivan uudella tavalla, mutta sitäpä en vaivautunut kokeilemaan.

Avausraidan lisäksi Down Into The Sun sekä levyn nimiraita The First Corpse On The Moon ovat selkeitä ja suoraviivaisia kappaleita, joihin ei turhaan ole miksattu säröistä kakofoniaa ynnä muuta kummallista ääntä. Niissä on keskitytty yksinkertaisen pelkistettyyn äänimaailmaan ja laulajien toisiaan tukevaan vokaalityöskentelyyn. Periaate "keep it simple" ei tee biiseistä tylsiä, vaan päinvastoin: se jättää tilaa myös kuulijalle. Levyllinen sen pohjalta tehtyä Letheä, ja ostan vokaalin.



16.03.2017, Henry Lunabba
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
When Dreams Become Nightmares
When Dreams Become Nightmares
[ CD ]
https://www.facebook.com/LetheProject/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 570
Palaa »