Kansitaide Ladybaby
One Year Best 2015-2016
CD
[ Clearstone Records ]

( 6½ )
01. Overture Oversea
02. Nippon Manju
03. Renge Chance!
04. C’est si bon Kibun
05. Ultra☆Lucky
06. Beard-chan Robot
07. School Of Hard Knocks
08. Age-Age Money
09. ~Ochingin Daisakusen~

kesto: 31:59

Olen juonut sakea kerran jos toisenkin, ja humalaanhan siitä tulee. Niin tulevat myös japanilaiset ystäväni. Jotainhan siinä juomassa pitää olla, kun nousevan auringon maasta paljastuu niin pimeä kansa. Tietynlainen (kulttuurillinen) hulluus on aina tervetullutta ja sitä kautta kai maan musiikilliset ilmaisumuodot, kuten vaikkapa visual kei, toimivat nimenomaan japanilaisena ilmiönä. Kulloisenkin hullutuksen musiikillisen sisällön laadukkuudesta voi sitten olla montaakin mieltä.

2015 perustettu Ladybaby tuo oman versionsa visual kei- ja animevivahteiseen musiikkiin. Siinä missä Babymetal soittaa "kawaii metalia", Ladybaby tuo kuulolle omien sanojensa mukaan "kawaii-corea". Okei... vaikka tämä peli on jo nimellä hävitty, sanottakoon että Ladybabyn tarjottimella on runttaavaa ja kulmikasta metallia, johon on sekoitettu vähän teinipoppia ja hip hopia.

Ladybaby rakentuu kahdesta japanilaisesta tytöstä ja päälaulajasta, joka on australialainen vapaapainija Rick Magrey. Miehen alter ego on koulutyttö/sisäkkö/mikälie-röyhelöpukuinen karvaturpa tursake, mistä kyseinen nimikin bändille. Koskapa kokoonpano vastikään otti ja lopetti, niin postuumisti julkaistu kokoelma One Year Best 2015-2016 kerää yksiin kansiin ryhmän koko tuotannon. Levy sisältää siis yhtyeen kaikki kolme singleä b-puolineen sekä pari uutta rallia. Valitettavasti levyn taso laskee samassa järjestyksessä kuin julkaistujen biisien laatu.

Uudet kappaleet eivät tuo mitään merkittävää bändin repertuaariin. Intron virkaa tekevä Overture Oversea kierrättää paitsi melodioillaan ensisingle Nippon Manjun melodioita, niin yleisestikin se soi hyvin japanilaisin sävelin. Pitkälti tyttökaksikon laulama School Of Hard Knocks on metallista teini-hip hopia, johon Mr. Ladybaby vähän örisee sekaan. Aika lailla jämäbiisi. Trion parhaimmat vedot ovat sinkkujen nimikkokappaleet, Nippon Manju, ramen-nuudeleista kertova Renge Chance! ja Age-Age Money. Kappaletrio rakentuu räväkästä metallista, Magreyn örinöistä ja tyttöduon kertsimelodioista. Ensiksi mainittu biisi on pirteä ja reipas japanilaisuuden mainos, keskimmäinen tamppaavaa runttausta ja jälkimmäinen rytmikkään svengaavana se kolmikon paras veisu. Sinkkujen b-puolet ovat puolestaan pitkälti pakollista k(a)uraa, ja niissä laulujen painopiste on enemmän tyttöduon Rei ja Rie puolella.

Toki Ladybaby on vahvimmillaan visuaalisella puolella, mutta sinkkubiisit toimivat musiikillisestikin ihan omillaan, ja levyn vahvuus nojaakin niihin. Muutoinpa letun sisältö ei nyt niin kovin kummoista ole. Kokonaisuus on lähinnä kuin lapasesta lähtenyttä Idols-osastoa, eikä sen kuunteluun kovin vakavaa moodia sovi ottaa. Enemmänkin Ladybabysta tulee mieleen, että onpahan nyt sitten tällainenkin levy olemassa. Toimii takuulla paremmin saken voimalla kuin selvistä päin kuunneltuna...



13.03.2017, Janne Rintala
http://ladybaby-fc.com/ https://www.facebook.com/ladybaby2015 Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 784
Palaa »