Kansitaide Lost in Grey
The Grey Realms
CD
[ NoiseArt Records ]

( 8 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Waltz of Lillian
02. Road to Styx
03. Dark Skies
04. Revelation
05. The Order
06. New Horizon
07. The Grey Realms
08. Silence Falls

Kesto: 53 min.

Ei ole mikään salaisuus tai yllätys, että sinfoniametallin kenttä on tällä hetkellä ylitarjonnan kourissa: Epican ja Nightwishin kannoilla kipittää monen monituista pienempää bändiä, jotka tekevät useammin heikkoja kuin hyviä kiekkoja. Jotkin bändit onnistuvat löytämään oman tulokulmansa, toiset tukkivat levyjensä äänimaailmat täyteen raitoja peittääkseen sävellystyön heikkoudet. Jokaista Delainia kohtaan on tusina Sireniaa. Kotimainen Lost in Grey onnistuu kuitenkin kuulostamaan freesiltä pahasti saturoituneessa paisutteluhevin skenessä.

The Grey Realms, esikoiskokopitkä, on virkistävän teatraalinen tapaus: siinä missä yleensä sinfoniametalli on tavallisia (toisinaan äärimetallin kanssa flirttailevia) melometalliralleja ryyditettynä liiallisilla lisäsoittimilla, Lost in Grey kuulostaa enemmän soundtrackilta, enemmän metallioopperalta kuin oopperametallilta. Kappaleet ovat pitkiä, monimuotoisia ja tunnelmasta toiseen poukkoilevia, mutta silti hommassa pysyy lähtökohtaisesti idea matkassa. Aina ei tarvitse paahtaa täysillä, vaan ääripäät korostuvat, kun kontrasti on kohdillaan: vaikka avausraita Waltz of Lillian alkaa varsin tavanomaisissa epicamaisissa merkeissä, blastbeat ja kuorot antavat tilaa minimaaliselle pianomelodialle ja tunnelmalliselle laululle, mistä taas päädytään kertosäkeen kautta rokkaavampaan ja powerihtavampaan osioon ja kitarasooloon… Kertaakaan flow, tuo turhan usein tajunnanvirtamaisessa progessa unohtuva punainen lanka, ei katkea.

Vaikka palaset ovat kohdillaan ja toteutus on riittävällä tasolla, silti levy ei tunnu osiensa summalta. Palaset ovat hienoja, onnistuneesti rakennettuja ja muutoinkin ammattitaitoisia tuotoksia, mutta ne eivät loksahda päässäni oikeille paikoilleen. Levy jää kokoelmaksi hienoja hetkiä ja onnistuneita kappaleita, eikä se muodostu riittävän kiinteäksi levykokonaisuudeksi. Tämä saattaa olla vain ongelma pääkopassani tai kyvyttömyyteni artikuloida mutu-tuntumaa järkevään saati ymmärrettävään muotoon, mutta yritän havainnollistaa: Ajattele, että olet taidemuseossa. Katselet ensimmäistä teosta, todella hienoa 1600-luvun Alankomaissa maalattua, huippurealistista maalausta pitkän tovin. Seuraava taulu on muodotonta ja absurdia kubismia, jota seuraa teos tunteisiin vetoavaa 1800-luvun kansallisromantiikkaa, ja niin edelleen. Kaikki taulut ovat hienoja, mutta niiden lajittelu ei tunnu oikealta – kuin näyttelyä rakennettaessa olisi ajateltu tietyllä tavalla, jota et täysin käsitä.

Niin tai näin, The Grey Realms on onnistunut ja erittäin kunniahimoinen esikoislevy – harvalla bändillä olisi ollut munaa tehdä lähes vartin kestävä ralli esikoistuotokselle. Se on monin verroin kiinnostavampi kuin Epican, saati Sirenian, uusin tuotos. Ongelmineenkin se on tervetullut, piristävä tuulahdus ummehtuneen sinfoniametallin kentälle.



02.03.2017, Aleksi Peura
http://www.lostingrey.fi https://www.facebook.com/lostingrey Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1237
Palaa »