-->
Kansitaide Cnoc An Tursa
The Forty Five
CD
[ Apocalyptic Witchcraft ]

( 7½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Will Ye No Come Back Again
02. The Yellow Locks Of Charlie
03. The Standard on the Braes o' Mar
04. Wha Wadna Fecht For Charlie
05. Flora Macdonald
06. Sound the Pibroch
07. Fuigheall
08. The Last of the Stuarts

Musiikillinen maaimanympärimatka vie tällä kertaa Ylämaan nummille, kun kuunteluvuoroon saapuu Skotlannin Falkirkistä lähtöisin olevan Cnoc An Tursan uutukainen The Forty Five. Neljän vuoden takaisella debyytillä soundit olivat hieman melodisen blackmetallin suuntaan kallellaan, mutta tälle levylle bändi on pehmentänyt ja vienyt ilmaisua mahtipontiseen, entistä melodisempaan suuntaan. Vertailupisteiksi voisi ottaa niin Ensiferumin kuin Amon Amarthin – ja miksei myös uuden kotimaisen Drearyymin. Folkmetalliksi Cnoc An Tursa varmasti parhaiten määritellään, vaikka kilttimiehilläkin kaikki folkahtava soitto tulee koskettimista eikä esimerkiksi paikallisesta kansallisaarteesta, säkkipillistä.

Hienoja sävelkulkuja bändi on 48 minuutin mittaiselle levylle säveltänyt. Äijät karjuvat vihaisesti kuorossa, kitara vie eteenpäin ja rummut nostavat kiltit kohti kattoa. Väliin Cnoc An Tursa kuljettaa tunnelmaa seesteisen rauhalliseen suuntaan pianon, akustisen kitaran, puhtaan laulun tai kitarasoolon keinoin. Vahvasti bändi kuitenkin tuntuu kosketinsoundeihinsa luottavan ja vaikka ne kaikkine korpinlaulu- ja aaltoefekteineen tuovatkin lisää syvyyttä, peitetään tällä kaikella muuten hieman onttoa äänimaailmaa. Kokonaisuus on kuitenkin ammattimaisesti tuotettu tasapainoon ja paketti muutenkin saatu kompaktisti kasaan.

Lyyrisesti matkaa taitetaan vuoden 1745 jakobiittikapinan puitteissa, joten pientä historian opetusta a’la televisiosarja Outlander tässä saa vielä kaupan päälle. Tunnelmallisesti levy ei kuitenkaan onnistu viemään kuulijaa sotaisille nummille ja vuorille, missä kiltein hulmuavin taistelleet säkkipillinsoittajat loppujen lopuksi taisivat ottaa kunnolla kuokkaan. Lähimmäksi päästään päätösraidalla The Last Of The Stuarts, jolle varmasti se kapinan grande finale tuo oman tunnelmansa. Muilta osin ehkä se aito ja hienosti soiva säkkipilli olisi saanut puhallettua kunnon viskintuoksuista Ylämaan tunnelmaa biiseihin. Cnoc An Tursa ei täten aivan sinne Amon Amarthin eeppiseen tarinankerrontaan asti yllä, eikä – näin sinivalkoisin silmin katsoen – aivan sinne Ensiferumin tasoiseen iloitteluunkaan pääse. The Forty Five -levyn voi kuitenkin huoletta useamman kerran Laphroaig-leka kädessä ja hiukset hulmuten luukuttaa läpi, eikä se edes pahasti päähän ota.



17.02.2017, Henry Lunabba
http://cnocantursa.com/ https://www.facebook.com/cnocantursa/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 629
Palaa »
 
Bookmark and Share