Kansitaide Crimson Sun
The Spirit of Unchainable
Digital
[ omakustanne ]

( 9 )
01. Forever and Away
02. The Spirit of Unchainable
03. Let Go

Kesto: 10 min.

Crimson Sunin esikoislevy Towards the Light (2015) kolahti minulle kovaa. Vielä, puolisentoista vuotta ensikuuntelun jälkeenkin, levy on jokaviikkoisessa pyörityksessä. The Spirit of Unchainable -EP on ensimmäinen sitten liki-napakymppiin osuneen levytyksen ja se joutuu kohtaamaan kohtuuttoman kovat odotukseni. Onneksi EP ei petä, vaikka ei ylläkään kokopitkän tasolle.

Minulle Towards the Lightissa parasta oli onnistunut tasapainoilu välittömän tarttuvuuden ja kuuntelukertoja lisäävän, kohtuullisen kevyen progen välillä: levy onnistui koukuttamaan ensimmäisellä kuuntelulla, mutta paljasti salansa vasta lukuisten lisäkuunteluiden jälkeen. The Spirit of Unchainablen sävellykset ovat selvästi koukeroisempia, ajoittain suorastaan djentiltä haiskahtavia. Etenkin Let Gon C-osa on, verrattuna esikoislevyn materiaaliin, tuntuvan harppauksen lähempänä matikka- kuin voimametallia. Lisäksi joko kitaravirettä on pudotettu tai sitten kitara on miksattu selkeämmin pintaan (oman nuottikuurouteni takia en uskalla sanoa varmaksi vireen pudottamista) – oli kummin vain, kuusikielinen on esikoislevyyn verrattuna selkeämmin pinnalla, mikä puolestaan korostaa koukeroisia riffejä. Nämä – kuten mitkään musiikilliset muutokset – eivät ole sinänsä hyviä tai huonoja asioita, mutta pelkään yhtyeen soundin heilahtavan liian rankasti progen puolelle. Muutaman kuuntelun jälkeen epäilen Crimson Sunin jääneen yhden levyn ihmeeksi.

Tarttuvuutta kuitenkin on, mutta se ei tarraa samalla tavalla välittömästi mukaansa kuin Towards the Lightilla. Useammilla kuunteluilla en enää kiinnitä niinkään huomiota eroihin, vaan samankaltaisuuksiin ja käsitän, että vaikka soundia on hiottu, The Spirit of Unchainablella Crimson Sun kuulostaa edelleen Crimson Sunilta. Iso tekijä on, edelleen ja kenties enemmän kuin aiemmin, Sini Seppälän hieno tulkinta, johon tuntuu löytyneen vielä enemmän syvyyttä ja monipuolisuutta – mitä enemmän kappaleita kuuntelee, sen selvemmin Seppälän laulusta löytää todella oivaltavia ratkaisuja ja hienoja nyansseja. Jään silti kaipaamaan The Stormin tai Awakenin kaltaista, hitusen suoraviivaisempaa rallia.

Parinkymmenen pyörityksen jälkeen olen valmis sanomaan The Spirit of Unchainablea onnistuneeksi välipalaksi. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan yhtye EP:n jälkimainingeissa kehittyy: jatkuuko musiikin koukeroituminen entisestään tulevilla julkaisuilla vai oliko kyseessä pelkkä kolmen biisin mittainen kokeilu? Kävi kummin vain, odotan innolla tulevaa.



07.02.2017, Aleksi Peura
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Towards the Light
Towards the Light
[ CD ]
https://www.facebook.com/crimsonsunband/ http://www.crimsonsun.net Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2643
Palaa »