-->
Kansitaide Brother Firetribe
Sunbound
CD
[ Spinefarm Records ]

( 9+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Sunbound
02. Help Is On The Way
03. Indelible Heroes
04. Taste Of A Champion
05. Last Forever
06. Give Me Tonight
07. Shock
08. Strangled
09. Heart Of The Matter
10. Restless Heart
11. Big City Dream
12. Phantasmagoria

Tässä levyssä ei ole mitään orgaanista. Kaikki on isoa, keinotekoista, tappiin asti kuorrutettua ja vaivattoman helposti tehtyä. Se on pelkästään hyvä asia, sillä aitous, hiki, tuska ja tekemisen meininki eivät kuulu tähän genreen. Juuri siksi Sunbound on valo talven pimeydessä. Se on hyväntuulinen kokonaisuus, jossa kaikki ainekset lepäävät kohdallaan eikä mitään tohdi lisätä saati poistaa.

Piti oikein tarkastaa Wikipediasta, että Brother Firetriben edellisestä levystä - Diamond in the Firepit - on melko tarkalleen kolme vuotta. Se oli ja on edelleen hyvä levy, suorastaan erinomainen. Miten Sunbound pärjää sille, ja ennen kaikkea, onko pitkähkön tauon aikana hukattu ideat tai tuotettu ne pilalle? (Jollet jaksa lukea pidemmälle, paljastan jo tässä, että Sunbound tulee olemaan yksi kesän 2017 soundtrackeista.)

Nimikappale on intro, jossa ensimmäiset 10 sekuntia kuullaan Oberheim OB Xa -tyylistä pörinää. Tulee mieleen vuosi 1984 ja… no, kyllä te tiedätte. Sitä seuraa perinteisempi sointukuvio. Tyylikäs sisääntulo.

Help Is On The Way starttaa reippaalla kitarariffillä. Onpa tuhtia tavaraa. Kiipparit alkavat tukea kitaraa ja Pekka Heino pääsee ääneen. Tätä on odotettu. Tuttua on myös säkeistön. Jokaisen. Sanan. Painottaminen.

Indelible Heroes omistetaan edesmenneille sankareille. Kappaleesta on vaikea löytää varsinaista vikaa, mutta jostain syystä se kuulostaa tylsältä. Emppu soittaa soolossa jännällä vibrasäröllä (Brad Gillis?), minkä lisäksi juuri muuta ei jää mieleen.

Seuraava raita sen sijaan menee suoraan kärkeen. Kuulin kappaleen ensimmäisen kerran leffateatterissa ja melkoisella varmuudella arvasin tekijän. Taste Of A Champion on ns. tsemppibiisi mallia Survivor ja Rocky-rainat. Olisi ansainnut vähintään samanmoisen kontekstin, mutta se ei vähennä sävellyksen arvoa. Pumppaava biitti ja pomminvarma kertsi. Toimii myös sinkkuna.

Last Forever panee kaivamaan sytkäriä taskusta, vaikka en edes polta. “It’s still 86 F in the shade...” Kunpa olisikin. Sanoitus osuu suoraan setämiehen sydämeen. Jopa niin syvälle, että kappaleen muun annin seuraaminen jää aluksi sivuosaan. Tomppa Nikulaisen koskettimista puhaltaa lämmin merituuli kasvoille. Tästä ei kesäfiilis paljoa parane. Autosta katto auki ja rantatielle, kohti auringonlaskua. "Why can't time like this just last forever."

Give Me Tonight on tavanomaisemman kaavan lennokasta aikuisrokkia, jota ilmeisesti pitää olla bändin jokaisella levyllä. Ei siitä sen enempää. Seuraavaksi kuultava Shock vesittää sen arvoa entisestään. Voiko kappale alkaa näin hienosti? Toto ja Journey onnistuivat tekemään muutaman tällaisen. Mutta vain muutaman.

Melodiaan leivottu tunnelma ja Heinon ääni nostavat käsikarvat pystyyn. Emppu soittaa aavemaisesti leijuvan pätkän. Shock. Väliosan kiippareissa on pianolta soundaava surumielinen sävel. En osaa kuvailla tätä sopivin termein, jotta voihan perkele mikä biisi. Shock to my system.

Strangled lataa samaa kaliiberia kuin edellisen albumin Trail of Tears. Rullaava veto siis. Heart Of The Matter laskee tempoa ja tyyli vaihtuu. Kitaran sijaan sitä saattelee todella tarttuvasti pulputtava, syntetisaattorilla luotu melodia. Restless Heart tuo mieleen… kehtaako sanoa… Bon Jovin New Jersey -kauden. Se oli pikkukaupungin kakkosmiehen parasta aikaa.

Phantasmagoria lienee bändin uran kunnianhimoisin sävellys. Nimeään myöten outo heijastuma eri tyyleistä ja monista vaikutteista. Orkesteria, sovitusta ja elokuvan ääniraitaa. Melankolinen fiilis. Silti kummallisella tavalla hyvinkin toimiva. Tällä jengillä ja kokemuksella taittuu mikä tahansa. Mielenkiintoinen ja ilmeisen tarkkaan harkittu päätös levylle.

Sanoitukset? Tuttuun tapaan niissä käsitellään aihepiiriin lukeutuvia asioita. Auringonpaistetta ja laiskoja aamuja, haikailua polttavan rakkauden perään, juhlimista läpi yön ja kuumeisia unelmia paremmasta elämästä. Greyhoundilla ajellaan ja suurkaupunkiin lähdetään. Americanaa suurella sydämellä.

Hieman vakavampaakin sävyä löytyy, esimerkkinä jo mainittu Indelible Heroes sekä Heart Of The Matter. Jälkimmäisen helppotajuinen lyriikka luotaa niin angstissa rypevän teinin kuin keski-iän kriisiä potevan kääkän tuntoja. Vastoinkäymisiä tulee itse kullekin, mutta ei tämä loppujen lopuksi niin vakavaa ole. 

Tuotanto jätettiin Mikko Karmilan osaaviin käsiin. Enimmäkseen hevin parissa häärivä studiokettu pääsi kertaheitolla AOR:n ytimeen. Kaikki instrumentit ovat tasapainossa; basso soljuu notkeasti eikä rytmikitaraa aina erota koskettimista, mikä on tässä genressä laadukkaan tekemisen tunnus. Rummut tukevat muita instrumentteja vailla turhaa egoilua tai tehostusta. 

Albumin soundia on säädetty piirun verran länsirannikon suuntaan. Näiden bändien yhteiseksi nimittäjäksi lasketaan se, että studio on työkalu tai soitin, joka miksataan osaksi teoksen äänikuvaa, äärimmäisenä esimerkkinä Steely Dan. Viimeistelty tuotanto ei ole ole välttämätön paha ja pakollinen kuluerä. Sen kuulee myös tällä levyllä. HUOM! Laadukkailla kuulokkeilla tai kaiuttimilla Sunbound kuulostaa kaksin verroin paremmalta.

Reilu kolme varttia ja tilinpäätöksen aika. Levyllä on pari keskinkertaista sävellystä, neljä napakymppiä ja loput Brother Firetribelle ominaista laatutavaraa. Kiitettävän paikka.



09.03.2017, Munamankeli
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Taste of a Champion
Taste of a Champion
[ Digital ]
Diamond in the Firepit
Diamond in the Firepit
[ CD ]
Live at Apollo
Live at Apollo
[ DVD ]
Heart Full of Fire ...and Then Some
Heart Full of Fire ...and Then Some
[ MCD ]
Heart Full of Fire
Heart Full of Fire
[ CD ]
http://brotherfiretribe.com/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 7416
Palaa »
 
Bookmark and Share