|
01: Concert Highlights
02: Achtung Blitzkrieg Tv Trailer
03: Du Riechst So Gut
04: Seemann
05: Rammstein
06: Engel
07: Du Hast
08: Du Riechst So Gut 98
09: Stripped
10: Sonne
11: Links 2-3-4
12: Ich Will
13: Mutter
14: Feuer Frei
15: Du Hast -Making Of
16: Du Riechst So Gut 98 -Making Of
17: Sonne -Making Of
18: Links 2-3-4 -Making Of
Kesto: 210 min |
Olen täysin väärä ihminen arvostelemaan tätä DVD:tä puolueettomasti, koska Rammstein, natürlich, on yksi universumin kovimpia bändejä. Ehkä jopa kovin. Mukana olevat musiikkivideot, joita on monta, saavat minut kaipaamaan arjalaisen ihon kosketusta ja ne keikkatallenteet varsinkin… no, kaikki jotka ovat Rammsteinin livenä nähneet, tietävät, mitä odottaa. Aggressiivista teknometallirunttausta paatoksella, nyrkki pystyssä. Perkele. Mutta varsinkin ja eittämättä suurella rahalla. Ja kyllä, mustalla huumorilla.
Onko siinä DVD:n etukannessa nähtävissä svastikan muotoa, siinä majakan seinän rakenteissa? Silmiä ei tarvitse juurikaan edes siristää, tuttu muotokieli löytää verkkokalvoille kuin vahingossa. Vai etsiikö länsimainen ihminen sitä puoliväkisin? Ovathan nämä kuitenkin saksalaisia. Siis vähintään piilonatseja ja lapinpolttajien jälkeiläisiä. Rammstein on koko uransa ajan kieltänyt neonatsi – yhteytensä ja jos yhtyeen materiaalia yhtään tuntee ja sanoituksiin on tutustunut, tietää, etteivät nämä saksalaiset laita uuniin kuin kinkkuja ja pipareita. Tai jos laittavat, niin eivät musiikissaan tuo sitä julki.
Videopelimäisesti rakennettu päävalikko on hieno, mutta tuntui ei-autoilevalle jotenkin kömpelöltä. Ruudun täyttää tekninen hilavitkutin, harmaasta tornista työntyy esiin vaikka minkälaista vaihdelaatikkoa ja korvissa kirahtelee metallisesti. Sitten mennään kolmiulotteisesti tornia ympäri ja sisään ja ulos ja ylös ja alas ja takaisin, että päästään eri toimintoihin. Tämä varmasti miellyttää X-Box-pelikonsolisukupolvea, mutta kyllä vanhan Nintendon taitajalle olisi kelvannut ihan selkeäkin valikko, koska itse DVD:n materiaali on niin tasokasta.
DVD:ltä löytyy sekä pätkiä yhtyeen keikoilta, In Concert - Highlights ympäri maailmaa ja tietysti 12 kappaletta musiikkivideoita, jotka taitavat olla yhtyeen uran kokonaissaldo tähän mennessä. Making Of -valottaa videoiden tekoprosesseja ja ideointia, löytyy myös traileria ja muuta pikkusälää. Pääpaino on oikeutetusti Rammsteinin esiintymisessä. Videot ovat teatraalisia, itse lavaesiintyminen kuin tulen ja angstin teatteria. Lätyn katsomiseen tuhraantuu helposti tunti jos toinenkin; varsinkin livepätkiä katselee ilokseen. Onko tämä yhtye jo vuonna 1996 tiennyt julkaisevansa tämän DVD:n? Materiaalia on kerätty keikoilta taiten ja monella kameralla vuosien varrella - onneksi. Toisaalta, saksalaisethan ovat tunnettuja siitä, että he osaavat tunnollisesti tallentaa suuria onnistumisiaan jälkipolvien ihailtavaksi.
Kuten yksi Rammsteinin muusikoista kiteyttää, on ammattimuusikon hallittava useita eri kenttiä bisneksessä: Sävellettävä musiikki. Sovitettava se. Harjoitella kappaleita. Tehtävä musiikkivideoita. Nauhoitettava albumit. Miksattava ne. Mietittävä kulloinenkin show. Lähdettävä kiertueille.
Vähemmänkin saksalaista heviä seuraava tietää, että Rammstein on onnistunut kaikissa näissä kaikissa kohtalaisen mukavasti, ainakin jos liikevaihdollisesti lasketaan. Koska yhtye antaa itsestään (tässäkin) preussilaisen täsmällisen ja metronomin tarkkuudella käyvän öljytyn sotakoneen tehokkuuden, olisi kiva tietää, että missä ne Rammsteinin heikot kohdat mahtavat olla? Kerran yksi jäsenistä myöntää olevansa huono nauramaan itselleen, kun hänet puetaan Du Riechst So Gut –videon kakkosversiota varten naisten punaiseen renessanssihenkiseen iltapukuun. Ei se vielä oikein riitä valottamaan kolikon toista puolta, kyllä nämä vieläkin ylemmän rodun edustajilta tuntuvat.
Vaikka lukuisat livetaltioinnit eri vuosilta, eri keikkapaikoilta ja eri sääolosuhteista ovat kaikki vaikuttavia, tuntuu, että viimeiset taltioinnit viimeisimmän Mutter-levyn (2001) tiimoilta olivat jotenkin vaisumpia. Yhtyeen alkuvuosien keikat ovat mielenkiintoisia siksi, että useimmat yhtyeeseen penseästi suhtautuvat kritisoivat bändiä monotonisen musiikin myllyksi, joka ei olisi mitään ilman näyttäviä pyrotekniikoitaan. On totta, että yhtye pelaa pitkälti visuaalisten ärsykkeiden varassa, mutta silti jo keikkapätkä Berliinistä vuodelta kahdeksan vuoden takaa nostaa pulssia, vaikkeivät puvut ja pyrot vielä niin kummia olekaan.
Muun muassa videoiden Du Hast, Sonne ja Ich Will teosta on mukaan ympätty dokumentin oloista raitaa. Saksalaiset tietysti antavat haastattelunsa vain ja ainoastaan saksaksi, mutta ajattelevaisesti tekstitys löytyy englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja japaniksi (!). Pätkissä haastatellaan niin ohjaajia kuin kuvaajia ja tietysti yhtyeen jäseniä, yhdessä ja erikseen. Dokumenttihan tämä ei ole, koska kyseessä on myynninedistämistuote puhtaimmillaan. Pätkiä katsellessa tuntuu kuitenkin, kuin katsoisi puolueetonta dokkaria ja se kai tarkoittaa, että DVD on taiten koottu. Mukaan on valittu haastattelupätkiä jokaiselta yhtyeen muusikolta, yksittäiset kommentit ovat sympaattisia ja auttavat hahmottamaan yhtyeen historiaa. Tämä osuus ei kuitenkaan kiinnostane kuin niitä vannoutuneimpia faneja tai audiovisuaalisesta alasta muuten kiinnostuneita, mutta tätä ei tyrkytetäkään päävalikossa heti ensimmäisenä. Tämä kävisi jo musiikkivideon teon alkeista, kuvausten valmisteluita näytetään uupumiseen asti.
Kun kitaristi Richard Krüspe-Bernstein selittää pokkana kameralla Du Hast –videon kuvaamisen tauolla, että ”kaikki yhtyeessämme ovat hyvin tietoisia siitä, että meillä on Rammsteinissa vahvat yhteiset perinteet”, ei vieressä seisovalla rumpali Christoph Schneiderilla meinaa pitää pokka. Eikä ihme. Kun Richard jatkaa vakavalla naamalla luentoaan, ”mielestäni tämä biisi kertoo myötä- ja vastamäistä, jotka ovat meille tuttuja vihkikaavoista”, on filkka onneksi katkaistu. Ohjaaja ei sentään ollut laittanut viereen patsastelemaan laulaja Till Lindemannia, jonka ex-vaimokkeen Richard kävi pamauttamassa paksuksi pian pariskunnan eron jälkeen. No, perinteet ja yhteisöllisyyshän siinäkin tietyllä tavalla korostuu, kieltämättä. Kuka väitti, että saksalaiset ovat kaavoihin kangertuneita ja tylsiä?
Sonne-videon pausseilla yhtye puhuu vuoden 2001 Mutter-albumistaan suhteessa aiempiin levytyksiinsä. Valitettavasti miesten puheista saa sen kuvan, että uuden levyn julkaisun kanssa ei ole mitään kiirettä, ”laadukkaan työn tekemiseen kuluu aikaa mutta ihmiset ymmärtänevät sen”.
Ja onko sitä neljättä studioalbumia ylipäätään tulossa? Lichtspielhaus lohduttaa puutteessa eläviä. Toivottavasti tämän materiaalin ei tarvitse riittää iäksi niille, jotka kaipaavat Rammsteinia. Toisaalta, kuten kakkoskitaristi Paul Landers Ich Will –videon tekemisen tuoksinassa: ”Yhtye on olemassa vain, jos se esiintyy livenä. Kaikki muu on pelkkää teoriaa.” Ehkä on siis toivoa?
Kyllä tästä uskaltaa hyvät pisteet antaa. Kuitenkin tässä annettiin yhtyeestä niin kiillotettu kuva, että siitä pakko antaa vähän miinusta, vaikka ymmärrettävää onkin, etteivät päälle kolmikymppiset halua enää sillä pissakakka-osastolla lähteä hauskuttamaan. Hienoa materiaalia ja kattava kokonaisuus. Ihan ensimmäisiltä pikkuklubikeikoilta olisi tosin ollut mukavaa nähdä nauhaa edes vilauksen verran.
Lisää kiinnostavia näkökulmia Rammsteinin maailmaan avaavat kappaleiden lyriikat, jos ei saksa muuten suju niin hyvin, että kaikki yhtyeen sanoituksista menisi jakeluun. Hyvät käännökset englanniksi koko tuotannosta löytyvät mm. osoitteesta http://herzeleid.com/en/lyrics .Tämän yhtyeen kohdalla sanoituksilla on väliä.
17.02.2004, Pauliina Tuomola |
|
