Kansitaide Bloodhammer
Kuusi hymniä syvyyksistä
CD
[ Northern Heritage ]

( 7½ )
01. Leviathan Rising
02. Nothing But the Darkness
03. Chapel of Burning
04. Black Exorcism
05. In Memoriam
06. The Void And Abyss

Vuodesta 1998 toiminut Bloodhammer on alusta alkaen ollut viriili ja aktiivinen bändi. Vaikka 18 vuodessa on julkaistu vain kolme täyspitkää albumia, tämä mukaan lukien, löytyy yhtyeen diskografiasta parisenkymmentä erilaista julkaistua tekelettä. Tästä huolimatta bändi on kotimaisenkin black metalin mittapuulla varsinainen underground-tapaus. Tähän on luonnollisesti vaikuttanut bändin keikkailemattomuus, mutta myös yhtyeen rujo ja alkukantainen black metal -tyyli.

Puolituntinen Kuusi hymniä syvyyksistä hyppää ensimmäisenä korville ohutsoundisella kitaroinnilla, jonka raakuus niin riffien kuin soundienkin osalta voi yllättää jopa paatuneemman lajikuuntelijan. Bloodhammerin tyyli ei ole koskaan ollut mitään kaunista, pehmeää tai kivaa kuultavaa, eikä uutukainen tee poikkeusta sen suhteen.

Sen sijaan Bloodhammer pysyy tälläkin erää tiukasti lestissään ja tekee sen varsin hyvin, minkä se parhaiten osaa. Valitettavasti levy alkaa koko paketin heikoimmalla riffillä, eikä muukaan biisi kiekon parasta antia ole. Kunhan tämän lusii yli, levy alkaa toimia odotetulla tavalla. Vaikka suuria yllätyksiä ei levytyksen karkeatekoisilla sävellyksillä ole tarjota, Bloodhammer on takuuvarma lekanosuma suoraan polvilumpioon.

Yksinkertaisemman ja alkukantaisemman black metalin suhteen toimivuus on perin mustavalkoista. Kun mahtipontiset sävellykset, pilkulleen viritetty tuotanto ja muut moiset krumeluurit loistavat poissaolollaan, ollaan sen yksinkertaisen peruasian äärellä, että riffit joko toimivat tai eivät. Välimuotoja tai lohdutuspalkintoja ei ole esillä näissä kisoissa. Bloodhammer jää - jälleen kerran - plussan puolelle, jos ei nyt bändin parhaasta levystä olekaan kyse.

Biisimateriaali on rujouden ohella synkkää ja lohdutonta, ehkä jopa Bloodhammerin mittapuulla synkintä tähän asti. Tämä ei ole niinkään muutos huonompaan tai parempaan, ainoastaan vivahde-ero yhtyeen romuluisen soitannan suhteen. Ja tämän varassa yhtye myös löytää yleisönsä, jos on sitä alkuunkaan löytääkseen. Ei tällaisella kamalla kymmentuhatpäisiä yleisöjä löydetä tahi edes etsitä.

Bloodhammer onkin oivallinen osoitus perusasioiden toimivuudesta. Musiikkia heille, joille black metal on yksinkertaisessa ja riisutussa muodossaan sitä aidointa itseään vailla väkinäistä koristemateriaalia ja itseisarvoista symbolien esittelyä.



01.01.2017, Serpent
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Post-Apocalypse Trilogy
Post-Apocalypse Trilogy
[ CD ]
The Passion of the Devil
The Passion of the Devil
[ MCD ]
Abbedissan saatanalliset houreet
Abbedissan saatanalliset houreet
[ CD ]
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1597
Palaa »