|
01. Bounded by Hate
02. The Saviour
07. Seconds Left To Live
04. Under The Crossed Bones
05. So Far Away
06. Tormented
07. Love Bullet
08. A Dark Room Of My Mind
09. Like A Rock
10. The Madman Inside
|
Ruotsalainen VII Gates soittaa melodista metallia true heavy metallin ja power metallin välimaastosta. Rankimmillaan meno on hyvinkin 80-lukulaista, mutta powerrallatuksissa yhtye tahtoo sortua liiankin naiiveihin melodioihin. Turhan usein rallattelusta tulee mieleen joko lastenlaulut tai juhannussalon ympärillä
tanssahteleva kansantanhuryhmä. Toisaalta, mikäs siinä. Jos kerran Freedom Call on luonut uransa lapsellisin melodioin, miksei siis myös VII Gates?
Tämä ei nyt kuitenkaan tarkoittanut, että yhtyeet muistuttaisivat toisiin millään tavalla.
Levyn ehdottomasti parasta tarjontaa ovat karmeasti nimetty, mutta mureasti stemmalaulettu Love Bullet ja voimaballadi So Far Away, joka pysyy kilisevästä syntikastaan huolimatta juuri ja juuri sen verran korniusrajan yläpuolella, että eiköhän sillä jokunen tyttöfani näinkin rumalle yhtyeelle löydy. Yleensä en ulkonäkö- ja imagoseikkoihin puutu, mutta VII Gates on niitä bändejä, joiden olisi ollut järkevämpää jättää promofotonsa pois levyltä. Avo-Cadillaciin survotut kuusi keijoa, joista neljä on lyhyttukkaisia ja heistä kolme silminnähden pälvikaljuuntuvia ja yhdellä huivi, ei herätä levyä kohtaan suurempia ostohimoja, vaikka Caddyn konepellillä ja takapenkillä loikoilisikin muutama ei-laaksoa-ei-kukkulaa-mallinen bikinipimu...
Vokalisti Criss Blackburn (eikö näistä hölmöistä päästy eroon jo 80-luvun puolivälissä? Yhtyeestä löytyy myös JJ Rockford ja Mick van Slowfoot... kuka osaa sanoa "Ironcross"?) hoitaa hommansa kunnialla kotiin kaikkine Halford-rääkäisyineen, ja miehen ylärekisterin rääkymisherkkyys tuokin musiikkiin sopivaa raakuutta. Blackburnin englannin ääntämyksestä taas voi olla useampaakin mieltä. Bändi soittaa melko kuluneet heavyriffinsä vakuuttavasti ja kiekko on soundillisesti hyvää tasoa ja sopivan raaka ollakseen vielä orgaanisen kuuloinen, tosin kosketinsoittajan soundivalinnat ovat toisinaan silkkaa huumoria...
Levyllä vierailee liuta tunnettuja tähtiä, aina Europen Kee Marcellosta Arch Enemyn Chris Amottiin ja Ruotsin 80-lukulaisikoni Janne Stark. Kokonaisuudessaan Fire Walk with Me tarjoaa ihan toimivaa, ehkä turhankin hyväntuulista keskivertokauraa omassa osastossaan, mutta ei siitä mitään valtaisia säväreitä saa.
16.02.2004, Mape Ollila |
|
