|
1. Ninja Sweater
2. Proud to Be Canadian
3. Disco Rage
4. Wake Up Call
5. Whisper Dependancy
6. Rattlesnake
7. The Burning Side
8. 123-223
9. Appliance Jam Session
10. Perpetrator
11. Ninja Sweater (demo version)
Kesto: 30:17 |
Kanadalainen Fuck the Facts liikkuu suoraan sanoen alueella, jota en myönnä tuntevani liian hyvin. Osittain siksi, että bändin genre on vähintäänkin
yhdistelmä eri tyylejä, kuin vain puhdasta grindausta. Discoing the Dead on bändin debyyttijulkaisu, joka on nyt ensimmäistä kertaa CD:llä, ja se
pitää sisällään puoli tuntia materiaalia, joka tuntuu vaihtelevan melkoisesti biisistä toiseen.
Levy alkaa hieman hämärällä diskointrolla, josta lähtee soimaan ilmeisesti rumpukoneen avittamana varsin suoraviivaista grindcorea. Biisit ovat siis paitsi
suoraviivaisia, myös varsin nopeita ja aggressiivisia paketteja. Mihinkään ylilyhyisiin kappaleisiin Fuck the Facts ei sorru, joka näkyy myös biisien
määrässä. Vastaavasti levyn sisältökin on paljon muuta kuin pelkkää grindia, sillä osa raidoista on lähempänä noisea eri äänten samplauksineen, kuin
varsinaista grindia. Noisemaisen äänisaastuttamisen lisäksi mukaan mahtuu sekalaista diipailua eri musiikkityyleistä. Näistä eri tyyleistä pitäminen meneekin
sitten ihan oman musiikkimaun piikkiin, joten avarakatseisimmat saavat tästäkin levystä enemmän irti kuin kapean musiikkimaun omaavat.
Soundipuoli levyllä hieman kaksipiippuinen juttu. Toisaalta karu lo-fi-tasoinen tuotanto sopii tällaiseen tavaraan kuin sormi nenään, mutta sisällön
monimuotoisuuden vuoksi asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Kitaroiden särö on tunkkainen ja epäselvä, mutta jyräävyyttäkin kuitenkin löytyy. Rumpukoneen
kilkatus on tässä tapauksessa selkeä miinusmerkkinen tekijä, sillä oikeille rummuille tämän levyn konenakutus häviää selvästi. Aggressiivisesti rää'yttävät
laulut on vedetty särön läpi ja efekti toimii ihan hyvin. Valitettavasti laulujen sijasta levyllä kuullaan enemmän sampleja sekä melkoisesti - etenkin
kuulokkeilla kuunneltuna - korviin ottavaa suhinaa ja kohinaa.
Fuck the Facts on monessa mielessä äärimmäistä marginaalimusiikkia. Se luultavasti toimii lähinnä vain grindcore- ja noise-friikeille, sillä tavalliselle
death/grind-runttauksen ystävälle Discoing on liian vaihtelevaa tavaraa. Levyn tasapainottomuus ja ailahtelevaisuus tekevätkin levystä vaikeasti
lähestyttävän ja ainakin allekirjoittaneelle lopputulos on monenkin kuuntelukerran jälkeen melkoisen kuivaa ja tympeää kuultavaa. Levyn julkaissut Black Hole
Productions muuten etsii jakelijaa, joten asiasta kiinnostuneet ottanevat suoraan julkaisijaan yhteyttä.
13.02.2004, Serpent |
|
