Kansitaide Monument
Hair Of The Dog
CD
[ Rock Of Angels Records ]

( 8½ )
01. Hair Of The Dog
02. Blood Red Sky
03. Streets Of Rage
04. Imhotep (The High Priest)
05. Crobar
06. Emily
07. Olympus
08. A Bridge Too Far
09. Heart Of Stone
10. Lionheart

Krapularyyppy tekee gutaa. Tämän opin isoilta pojilta jo ammoin 1980-luvulla. Tokkopa ovat samoja kavereita, mutta messulaudan puolella kehuttiin Monumentin Hair of the Dogia. Pakko myöntää, että bändin resepti toimii olipa kankkunen tai ei. Monument nimittäin palauttaa mieleen asiat, jotka edelleen tuottavat mielihyvää ja joista jollain vilpittömällä tavalla olen aina ollut onnellinen: tuplakitaroiden ujellus, terävästi napsuva virveli, selkeästi artikuloiva solisti, laukkaava komppi mutta ennen kaikkea tarttuvat biisit.

Monument on kotoisin Itä-Lontoosta. Kyllä, sieltä tuli myös poikien esikuva. Ja se kuuluu lähinnä hyvässä. Nimikappale alkaa kuin mikä tahansa Iron Maidenin sävellys 1980-luvun levyillä. Mieleen tulee juuri se… eiku sittenkin se toinen… vaan tämähän on kuin… Vaikutteet ovat selvät, eikä niitä peitellä. Lainataan sieltä täältä, jopa niin paljon ja taitavasti, etten saa kiinni alkuperäisestä kappaleesta. Hyvin alkaa.

Imhotep (The High Priest) on eeppisempää kasariheviä (7th Son, anyone?). Sen sijaan Crobar on suoraviivainen kunnianosoitus SoHossa sijaitsevalle baarille. Olympus olisi instrumentaalina paikallaan Paul Di'Annon aikaisilla levyillä. Slovari Heart of Stone antaa laulaja Peter Ellisille paikan laukoa niin sanotusti pilkulta. Eläytyvää ja osaavaa. Tulee mieleen eräs ilmahälytys… ääh… antaa olla.  Ellisin mukaan kappaleessa on ripaus WhitesnakeaLionheart summaa nimeään myöten pelin hengen. Ulisijat voivat mennä komeroon kuuntelemaan In Flamesia. Tämä on metallia.

Levyn alkupää on kauttaaltaan hyvää matskua, mutta parhaat palat seuraavat vasta puolivälin jälkeen. Monument ei selvästikään luota striimauspalveluiden sinkkujakoon. Ei tietenkään. Tälle yhtyeelle albumi on ainoa oikea mitta. Levy toimii kuten West Ham pelaa. Ei niin näyttävästi tai nykypäivän kuvioita imitoiden, mutta sitäkin päättäväisemmin loppuun asti taistellen. Onko tämä oikeasti kiitettävän arvoinen teos? Sitä voi kukin tykönään miettiä, vaan tällä hetkellä ei tule mieleen helpompaa aikamatkaa hetkiin, jolloin miehet lauloivat tenoria ja naiset pukeutuivat nahkaan.  

PS. Esikoisteos on yhtä hyvä. Kannattaa panna molemmat kuunteluun. Setämiehen vahva suositus.



05.12.2016, Munamankeli
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Rock the Night!
Rock the Night!
[ MCD ]
http://www.planetmonument.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2238
Palaa »