Kansitaide Outlaws, The
Legacy Live
2CD
[ SPV ]

( 9 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
CD1:
01. Intro
02. There Goes Another Love Song
03. Hurry Sundown
04. Hidin’ Out In Tennessee
05. Freeborn Man
06. Born To Be Bad
07. Song In The Breeze
08. Girl From Ohio
09. Holiday
10. Gunsmoke
11. Grey Ghost

CD2:
01. South Carolina
02. So Long
03. Prisoner
04. Cold Harbor
05. Trail Of Tears
06. It’s About Pride
07. Waterhole
08. Knoxville Girl
09. Green Grass & High Tides Forever
10. (Ghost) Riders In The Sky

Muutaman viime vuoden näyttöjen perusteella olin valmistautunut antamaan The Outlawsin livelevylle jopa täydet pisteet. Vaikka The Outlaws on selvinnyt kuluneista vuosikymmenistä 70-luvun Southern Rock -bändeistä parhaiten (reilulla marginaalilla), alkaa heissäkin väsymisen merkkejä jo näkyä. Vaan vääntöä piisaa edelleen, vaikka vinkkelikasi hyrrääkin vain seitsemällä pytyllä, ja parhaimmillaan mennään edelleen ylämäetkin vapaalla.

Formaattina on tällä kertaa vanha kunnon tuplalive ja hittejä hitin perään. Mukana ovat kaikki legendaariset The Outlaws -rallit vuosien varrelta ja mansikoina kakun päällä bändiä nykyisin luotsaavan Henry Paulin oman Henry Paul Bandin parhaat anthemit Grey Ghost ja So Long, joista jälkimmäinen on toki bändin viimeisimmällä studioalbumillakin, kuten muutama muukin nyt kuultava biisi. Se onkin hyvä juttu, sillä ei niitä laadultaan erota vanhoista klassikoista. Eipä onnistu moinen enää Lynyrd Skynyrdiltä... Jopa kehnon Soldier of Fortunen (1986) biisi Cold Harbour kuulostaa nykykokoonpanolla tykiltä.

The Outlaws soittelee iskusävelmänsä suunnilleen siten kuin alunperinkin. 1970-luvun klassikoissa on edelleen se kantriviba ja 80-lukuiset ovat enemmän hard rockia. Yhteistä kaikille tyyleille on se, että kitaransoiton mallia näytetään lähes biisillä kuin biisillä. Soolot ovat pitkiä, vetäviä, mielenkiintoisia, yllättäviä ja paljon muuta, mutta ennen kaikkea: niissä on sielua ja fiilistä. Henry Paulin akustinen kitara helkähtelee väliin komppia, mikä keventää kokonaisuutta sopivasti ja on The Outlawsin omankuuloisen tyylin kivijalka. Tai ainakin puolet siitä, sillä se toinen puoli on miehen laulu. Ääni on siihen malliin melankolialla kyllästetty, että ei ihan heti tule tässä genressä vastaan. Kuulostaa siltä että mies on todella elänyt laulujensa kertomat tarinat. Laulujen aiheet toki ovat asiayhteyteen sopivat: cowboy-kuvastoa, moottoripyöriä, etelävaltioiden ylpeyttä ja vähän naisten peräänkin haikailua. Toinen alkuperäisjäsen, rumpali Monte Yoho ansaitsee myös erityismaininnan, äijän tatsi on uskomaton! Soitto groovaa ja biisi kuin biisi kuulostaa jo tämän takia rahtusen paremmalta kuin ehkä muuten olisi. Päälle kelpaa kitaristien punoa soolojaan ja Paulin lauleskella tarinoitaan. Tosin kappaleet ovat niin hyviä, että soittajat taitavat innostua niistä vieläkin, tämä ei kuulosta leipätyöltä vaan unelma-ammatilta.

Legacy Live toimii mainiosti myös best of-tyyliin, mikäli joku on aikeissa vaikka tutustua The Outlawsiin. Harmittavasti se skippaa vain 90-luvun kappaleet, joskin tuolloinen levy Diablo Canyon (1994) flirttailee liikaa bluesin suuntaan, vaikka esimerkiksi sen nimibiisi klassikko onkin. Kuten sanottu, hitit eivät tässä kesken lopu: Hurry Sundown, There Goes Another Love Song, Grey Ghost, Green Grass & High Tides Forever ja oma ikisuosikkini (Ghost) Riders in the Sky ovat sieltä kovimmasta päästä. Kyllä, vaikka The Outlawsissa on ollut viime aikoina enemmänkin potkua (esimerkiksi Sweden Rockissa 2009), on Legacy Livestä vaikea löytää muuta vikaa kuin se, ettei se ole dvd. Sydän, sielu, hyvät biisit ja vastustamaton meininki muodostavat kokonaisuuden, jollaiseen eivät tämän ikäiset bändit nykyään pysty.



22.11.2016, Ismo Karo
http://www.outlawsmusic.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Osta EMP:ltä Lukukertoja : 1077
Palaa »