|
01. Severed Head Stoning
02. Psychotic Precision
03. Decency Defied
04. Frantic Disembowelment
05. The Wretched Spawn
60. Cyanide Assassin
07. Festering in the Crypt
08. Nothing Left to Mutilate
09. Blunt Force Castration
10. Rotted Body Landslide
11. Slain
12. Bent Backwards and Broken
13. They Deserve to Die
Kesto: 44:30 |
Yhtenä monista jenkkiläisen, vielä aktiivisena toimivan death metallin pioneereista voidaan pitää Cannibal Corpsea. Bändi on viisitoistavuotisella urallaan ehtinyt julkaista monenmoista levyä ja järjestyksessään The Wretched Spawn taitaa olla jo kymmenes, mikäli live-levy Live Cannibalism
lasketaan mukaan. Niin tai näin, luultavasti vain hyvin harva death metal -fanaatikko on jäänyt täysin ulos Kannibaalien ilmaisutavasta.
Ennen kuin lähden sen pidemmälle arvostelua purkamaan, on heti muistettava, että tämä arvostelu perustuu promo- eli arvostelukappaleeseen. Se näkyy levyn arvosanassa, sillä levy on pilattu käytännössä kuuntelukelvottomaksi pitkillä piippauksilla, jotka soivat itse kappaleiden päällä siellä täällä ja tasaisesti koko levyn läpi. Tämä onkin eniten ja ärsyttävimmin mieleenjäävä piirre koko promosta, joten sen painoarvoa itse levyä kuunneltaessa ei voi olla alleviivaamatta.
Triviatietona voisikin mainita, että promo-levyn pituus piipittömään mp3-versioon verraten on reilun puolen minuutin luokkaa, joten mistään vähäpätöisestä tekijästä ei todellakaan ole kyse.
Ja nyt kun pääasiallinen vingutus on saatu sanottua, voidaan yrittää pureutua levyn todelliseen sisältöön. Sikäli kun jatkuvat piipatukset pystyy unohtamaan noin puoleksi minuutiksi kerrallaan, on levyn raskas death metal -runttaus tasaista Cannibal Corpse -laatua. Kuulun siihen kuuntelijakuntaan, joka lämpenee
enemmän CC:n uudemmille levyille ja sikäli onkin ilo huomata, että tyyli ei ole merkittävästi bändin viimeisistä tekeleistä merkittävästi muuttunut. Ehkä kiinnostavat riffit ovat entisestään listääntyneet, mutta edelleen kappaleista löytyy sekä hitaita jauhamisia, että nopeita ryöpytyksiäkin. Valitettavasti eniten näistä promopiippauksista kärsivät juuri nämä hitaat kappaleet, kuten hyvältä vaikuttava Festering in the Crypt, sillä niiden tunnelma romahtaa täysin piippausten ansiosta. Tämä korostuu siinä, että riffi parhaimmillaan muuntuu juuri piippauksen alla ja näin on perusteltua sanoa koko biisin kärsivän näistä piipatuksista.
Tuotantopuoli levyllä on huippuluokkaa. Tummanpuhuvat ja raskaat kitarasoundit survovat jäseniä myllyyn ja lopputuloksena on melkoista veripalttua lihakset jänteistä erottelevien metalliterien saattelemana. Lyhyesti soundit summaten, lopputulos on jotakuinkin täydellinen tähän genreen sovittaen. George
"Corpsegrinder" Fisherin matalat mörinät ovat rehellisesti sanoen helvetillisen kovaa tasoa. Miehistä möräkkyyttä ei voi kuin ihailla, vaikka joukkoon mahtuu myös korkeammalta rääyttyjä huutaisuja. Ja kun viime vuonna tuli bändi koettua myös elävänä Turussa, niin tietää ettei miehen voimakas ääni ole efekteistä kiinni. Onkin suoraan sanoen vaikea kuvitella juuri tämän parempia örinälauluja kuulevansa, mutta makuasioista tohtii kiistellä.
The Wretched Spawn on selkeästi hyvä levy, mutta kun arvostelukappale on täysin pilattu äärimmäisen ärsyttävillä ja pitkillä piipatuksilla, on siitä vaikea sanoa nauttivansa. Tämän takia tiputankin pisteet puoleen siitä, mitä ne todennäköisesti olisivat jos levyä ei olisi näin pilattu. Vertauksena voikin sanoa
näistä piipityksistä, että olo on kun söisi bensiinissä kyllästettyä pizzaa tai etikkaan sekoitettua olutta: originelli maku maistuu, mutta oksennus nousee kurkkuun.
Serpent, arvosana 4
En voi oikeastaan muuta tehdä kuin yhtyä Jerryn sanoihin kaikilla osa-alueilla uuden Cannibal Corpse –levytyksen suhteen. Materiaalin puolesta yhtye on todella vahvoissa asemissa, uusi levy rouhii mielestäni mallikkaammin kuin aikaisempi tuotos, Gore Obsessed, ja yhtye osaa yhdistellä hidasta rouhintaa ja nopeaa tykitystä juuri sopivassa suhteessa, jotta levy pysyy mielenkiintoisena alusta loppuun. Ehkä korkeintaan levy on aavistuksen liian pitkä, sillä loppua kohden alkoi hiipimään pieni puutuminen peliin.
Soundien puolesta on levy myöskin äärimmäisen onnistunut kokonaisuus. Tuotanto on todella selkeää ja kiittäminen käy studioguru Neil Kernonia. Mitenkähän CC:n levy kuulostaa näin hyvältä ja Deiciden uusi tuotos oli taas suttuisempaa jälkeä? Näin hyvin tuotettu deathi on aina miellyttävää korvalle.
Mutta ne perkeleen äänimerkit promolla! Ei varmasti ollut Metal Bladen tarkoituksena saada arvostelijalle aikaan helvetillistä päänsärkyä arvostelulevyä kuunneltaessa? En pystynyt kuuntelemaan levyä kovinkaan montaa kertaa lävitse kokonaisuudessaan, sillä jatkuvalla syötteellä tulevat piipit alkoivat sattumaan jo päähän, ja levystä menee kaikki maku, koska jossain vaiheessa ei enää odota muuta kuin alitajuisesti sitä seuraavaa äänimerkkiä. Koko homma menee täysin ruvelle tämän idioottimaisen piratismisuojan takia! The Crownin kanssa homman vielä antoi mennä, koska äänimerkit olivat niin lyhyitä, mutta nyt tuntuu siltä että sekunnin mittainen puhelinääni kestää vähintään kolme! Päänsärkyä tästä vain saa.
Joten, siitä seuraa myös tyly arvosanani. En tosin yhtä rankasti rokota kuin Serpent, mutta kaksi pistettä voi arvosanaani lisätä siinä vaiheessa, kun kuultavissa on piippailematon versio. Nyt tulee takkiin ja roimasti, sillä ei kai palvele kenenkään etua että levyn kuuntelemisen jälkeen joutuu syömään Asperiinia päänsärkyynsä?
Niko Kaartinen, arvosana 6
06.02.2004, Serpent |
|
