Kansitaide Palace
Master of the Universe
CD
[ Frontiers Records ]

( 8+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Master Of The Universe
02. Cool Runnin’
03. Man Behind The Gun
04. Part Of Me
05. No Exit
06. Matter In Hand
07. Path To Light
08. Rules Of The Game
09. She Said It’s Over
10. Stranger’s Eyes
11. Young/Wild/Free

Minkälaista musiikkia tekee kaveri, joka pikkupoikana näkee ikonisen leffan ja vaikuttuu siitä syvästi? Löysään huppariin pukeutunut Rocky juoksee portaita ja taustalla soi mahtipontinen musiikki. Tätä eeppisyyttä katsoessaan sälli päättää alkaa muusikoksi. Kitaristi-laulaja Michael Palace on nykyään 24-vuotias ja luotsaa nimeään kantavaa bändiä, jolta on juuri ilmestynyt esikoisalbumi, Master of the Universe.

Kyllä, musiikki kuulostaa juuri siltä, miltä mainittu leffakohtaus näyttää. Avausbiisi lyö kaikki ässät tiskiin. Master of the Universe olisi kuin kotonaan Survivorin kokoelmalla tai King Kobran kakkoslevyllä. Mieleen tulee myös kolmekymmentä vuotta aiemmin asialla ollut ruotsalaisbändi Alien tai Frontiersin talliin kuuluva Hardline.

Kappale läpäisee genreä määrittävän kuntosalitestin. Itse asiassa niin hyvin, että tehdessäni jalkaprässiä soitin sen neljä kertaa putkeen. Syystä sinkuksi valittu biisi alkaa kosketinriffillä, laulaja pääsee ääneen, kitara komppaa ja pumppaa taustalla, pirunmoinen kertosäe hallitsee alusta loppuun. Mukaan on saatu lajiin sopiva häivytetty kitarasoolo ja silti syke tuntuu nousevan tasaisesti.

Cool Runnin’ on yhtä mallikas suoritus ja sävellyksenä laadukkaampi. Siinä on hieman vähemmän testosteronia ja parempi riffi, mikä parantaa lopputulosta. Yngwie on nimittäin väärässä. Liika on yksinkertaisesti vain liikaa. Ei tämä silti ole loikka Jumpista Panamaan, ei sinne päinkään. Avaukseen on vain pantu kaksi toisiaan täydentävää sävellystä. Kolmosraita pudottaa tempoa ja meno muuttuu raskaammaksi.

Jo tässä vaiheessa käy selväksi, että ruotsalaisilla on sitä jotain pettämätöntä makean elämän tajua, mikä näkyy ja kuuluu kaikessa. Tätä samaa se oli jo 1980-luvulla. Meillä soudettiin koskessa ja heiluteltiin vesuria, naapurissa laskettiin lähtölaukausta täpötäydellä areenalla.

Annan esimerkin. Yhtyettä kootessa nuoriherra Palace sai valita Tukholman parhaita ja parhaalta näyttäviä muusikoita. Se oli kuulemma teoriassa helppoa, sillä heitä kasvaa joka oksalla. Michael Palace itse kuulostaa, kuten joku kommentoi, Joey Tempestin ja Tony Harnellin perilliseltä. Mieleen pilkahtaa myös Olli Hermanin soundi ja fraseeraus. Asiat ovat siis niin sanoen reilassa.

Master of the Universe on tyylikkäästi tuotettu ja toteutettu paketti aidolta kuulostavaa AOR:ää ja melodista rockia, jota kuunnellessa ei ensimmäisenä tule mieleen valtion velka, alkava kaamos ja paskalta maistuva toimistokahvi. Mitään omaperäistä tässä ei tietenkään ole, mutta sehän ei ole edes tarkoitus. Lainauksia on sieltä täältä, alkuperäinen idea saatiin 1980-luvulta, vaan silti mitään ei ole suorastaan varastettu.

Part of Me alkaa ja toistaa kosketinmelodiaa, joka nyökkää Whitesnaken Here I Go Again U.S. versiolle. Michael Palace lataa ääneensä ylimääräisen oktaavin tunnetta. Kitara tukee tarttuvaa melodiaa ja soolo on todella lyhyt. Miten voikin kitaristin perustama yhtye pitäytyä näin maltillisessa ja tyylikkäässä soitossa? Vasta tässä vaiheessa tajuan, ettei yhtyeessä ole nimettyä kosketinsoittajaa. Ja kuitenkin kiipparit ovat joka ainoan kappaleen keskeinen instrumentti.

She Said It’s Over suorastaan alleviivaa havaintoa. Alun pimputus on joko äärimmäisen tarttuva tai vitun ärsyttävä. Kallistun lopulta ensin mainittuun. Sen sijaan laulu on kuin taivaalta valuvaa mannaa. Kertosäe on höpsöydessään pahuksen viekoitteleva. Ja voi pojat, sitten se tulee. Nimittäin levyn tyylikkäin soolo.

Loppuun säästetty menopala Young/Wild/Free jättää suuhun hyvän maun. Albumin ansiosta olin vajaan tunnin ajan nuori, villi ja vapaa. Musiikista annan vajaan kasin, mutta röyhkeän itsevarman asenteen takia korotan puolikkaalla.

Jälkikirjoituksena tuli mieleen, onko Frontiersilla päivistymässä jonkinlainen kakkosluokan Toto, joka kutsun käydessä lyö piuhat konsoliin ja alkaa soittaa taustoja halutulla säröllä?



08.09.2016, Munamankeli
https://www.facebook.com/palacesweden/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta Levykauppa Äxästä Osta EMP:ltä Lukukertoja : 1134
Palaa »