Kansitaide Paha Kaksonen
Kovaäänisten naisten kukkula
CD
[ Inverse Records ]

( 7- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Kovaäänisten naisten kukkula
02. Yhden tempun poni
03. Pieni kuolema
04. Väärän kuninkaan häät
05. Maailma palaa (Virtaa veressä virtaa)
06. Kesien kesä
07. Aavikko minut nielköön
08. Kutsuu Valhalla
09. Näpit irti
10. Hyppää!
11. Paljon vartijat

Paha Kaksonen on itselleni arvostelijan ominaisuudessa tullut vastaan kahdesti. Syrjähyppyjä Vol. 1 oli melko turhanpäiväinen cover-EP, ja Syrjähyppyjä Vol. 2 taas hiukan kissan omaa häntää nostanut levyllinen bändin omia biisejä akustisena. Jälkimmäinen oli reippaasti ensimmäistä rehellisempi ja bändin itsensä oloinen levytys, mutta sekään ei saanut aikaan mitään erityistä ihastumista yhtyeen edesottamuksiin.

Kovaäänisten naisten kukkula on tuotteliaan Pahan Kaksosen ties kuinka mones pitkäsoitto, ja yllättää miedon positiivisesti Syrhähyppyjen jäljiltä bändin tuotantoon hiukan kypsyneet korvat. Poissa on cover-EP:een tekemiseen tarvittu hubris, kuten myös akustisten versioiden vaatima yletön ja osin katteeton varmuus omasta tärkeydestä. Kovaäänisten naisten kukkula on Pahaa Kaksosta rehellisempänä kuin mitä olen aikaisemmin kuullut, ja hyvä niin.

Pakettiin on tungettu yksitoista biisiä punkahtavaa äijärockia, joka viimein toimii, yhtyeen omia sanoja lainatakseni, "isokätisen tulkinnan" keinoilla. Päällimmäinen fiilis muutaman kuuntelun jälkeen oli jonkinlainen blandis huumoripitoisesta ja raskaahkosta punkrockista ja esimerkiksi Popedan edustamasta suomirockin äijälaitaan sijoittuvasta itsensä vähemmän vakavasti ottavasta perusrockista. Sanoituksissa virtaa viina, naiset ovat niin sanotusti tavarastaan huolimattomia, ja sovinistien saunaseuran kiuas on kuumana. Jokunen kertosäe toimii pomminvarmasti kännisen joukkoölinän melodiana, ja biiseissä on jopa runsaasti vaihtelua.

Tuotanto Kovaäänisten naisten kukkulalla toimii loistavasti, ja kokonaissoundi on kitaravetoisen rokkaava ja lihaisakin. Yhtyeen teknisessä suorituksessa ei ole valittamista, jos kohta mitään eeppisen vaikeaa ei ole yritettykään.

Punkahtavassa rockissa on kovin usein asennetta, joka muistuttaa neljätoistavuotiasta nuorta miestä joka on vuoden tai pari ennen kavereitaan juonut puolitoista sikspäkkiä ja päässyt sen jälkeen puristamaan käsi paidan alla aivan yhtä humalaisen tytön tissiä. Kokemuksen tuomalla varmuudella sitten retostellaan kavereille yhden vuosiluokan verran. Pahan Kaksosen tapauksessa se häiritsee hiukan, kun huomioi että kyse on äijärockista; ei se Pate Mustajärvenkään tapauksessa ole enää vuosiin uskottavaa ole ollut, ja Pate olisikin voinut luopua "mulla on kakskytä senttiä taskussa vaan" -tyypisestä rokkikukkoilusta jo 80-luvulla. Jos soitetaan rokkia äijämäisesti, niin viinaan ja naisiin voisi kenties luoda suhteen joka ei tuoksu Clearasililla pestyltä finninaamalta. Klamydia teki jotain etäisen samankaltaista huomattavasti ajan hammasta kestävämmällä tavalla joskus vuoden 1990 tienoilla, mutta kaipa tällaiselle musiikille on aina paikkansa.

Paha Kaksonen on onnistunut säveltämään jokusen hyvän riffin ja monta mukanahuudettavaa renkutusta, ja bändi soittaakin nyt sitä mitä sen pitää, punkahtavaa perusäijärockia ilman cover-asetelman tuomaa pönötyksen tuntua. Kovaäänisten naisten kukkula on rehellisesti sitä mitä sen on tarkoituskin olla. Kamalan montaa keskittynyttä kuuntelua se ei kestä ennen kuin sen musiikillinen traditionaalisuus kuluu puhki, mutta se sopinee nuorison kotibileisiin siihen myyttisen ikimuistoiseen ja itseltäni jo kauan sitten unohtuneeseen tilanteeseen jossa kiikareissa on pientä mielenkiintoa osoittanut saman luokan tyttö, ja humala kipuaa Hölmöilevän Omenaviinin voimalla alle kolmessa vartissa rohkaistuneesta puolesta promillesta pahasti ylilyötyyn puoleentoista yksikköön, ja yllättäen lattia alkaa keinua. Jos ei sen hetken aikana ehdi aroin huulin koskee jotakin poskee ja sitten hipeltämään kömpelösti tarjolla olevaa maitorauhasta, niin loppuillan voikin viettää ördäten nurkassa ja ölisten perusarvoisen rokkilevyn juveniileja sanoituksia ja ärsyttävän tarttuvia melodioita aivan yhtä kännissä olevien kavereiden kanssa.

Että joo. Taidan ottaa kaljan, ja mietin vaikkapa tissejä. Röyh.



05.09.2016, Napero
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Väärän kuninkaan häät
Väärän kuninkaan häät
[ iTunes ]
Lisco Inferno
Lisco Inferno
[ iTunes ]
Hekumania
Hekumania
[ CD ]
Puhun ja pussaan
Puhun ja pussaan
[ CDS ]
Kovaa hyvä tulee
Kovaa hyvä tulee
[ CD ]
http://pahakaksonen.com/musiikki.html https://www.facebook.com/pahakaksonen/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1195
Palaa »