Kansitaide Airbourne
Breakin' Outta Hell
CD
[ Spinefarm Records ]

( 8½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Breakin' Outta Hell
02. Rivalry
03. Get Back Up
04. It's Never Too Loud For Me
05. Thin The Blood
06. I'm Going To Hell For This
07. Down On You
08. Never Been Rocked Like This
09. When I Drink I Go Crazy
10. Do Me Like You Do Yourself
11. It's All For Rock N' Roll

Airbournen kolmen vuoden takainen Black Dog Barking oli itselleni melkoinen yllätys. Eihän moisen AC/DC-palvonnan nyt pitänyt hyvää, tai jopa liki erinomaista olla. Ei alkuunkaan. Mutta niin vain kävi, että pienessä tuokioissa kyseisestä kiekosta kasvoi autoilulevyjeni ykköskastiin kuuluva kiekko. Niin että mitä.

Tunnustetaanpa tähän väliin, että AC/DC on juuri niitä bändejä, joista en ole koskaan pystynyt kunnolla innostumaan. En ainakaan yksittäisbiisejä enempää. Syitä en ala edes latelemaan. Ja silti aivan puskista Airbourne pystyi sen tekemään, mihin "eisiidiisii" ei kymmenien vuosien aikana kyennyt. Olen hämmentynyt.

Aivan ensiksi Breakin' Outta Hell tuntuu hienoiselta pettymykseltä. Vaikka levy on menevä, mehevä ja rehevä, se ei tunnu saavuttavan sitä tarttuvuuden tasoa, jonka Black Dog Barking puolestaan teki salakavalan nopeasti. Toisaalta koko levyn kuuntelu tekee selväksi myös sen, että tasalaatuisuudella on puolensa. Breakin' Outta Hell on nimittäin alusta loppuun asti niin vahvaa perusjunttaa, ettei levystä keksi kirveelläkään turhaa tai edes puoliturhaa raitaa.

Mikä tarttuvuudessa menetetään, se muussa voitetaan. Airbournen hevimpi AC/DC on kaikessa yksinkertaisuudessaan sellaista riffiriemunkirjoa, että oksat pois. Käsi alkaa puimaan kuin itsekseen ja jalka tekee samaa vispaamista perässä. Autossa kuunneltuna meinaa ihan väkisin kaasujalka painaa hieman enemmän kuin tarpeeksi.

Jotain taianomaista Airbournen tenhokkaassa heavyrockissa siis on. Vaikken sille saa sormea ihan sihdilleen, huomaan pyörittäväni levyä peräjälkeen yhä uudestaan ja uudestaan - siihen kuitenkaan kyllästymättä. Napakympistä puuttuu kuit.enkin jotain ja se on Black Dogin parhaiden biisien tarttuvuus, niin sanoituksellisesti kuin muutenkin. No One Fits Me -hitin, Live It Upin ja Woman Like Thatin kaltaisia tarttuvuuksia en onnistunut uutukaiselta löytämään.

Vaan kuten sanottua, puutos on lopulta vähäinen ja ehkäpä näitäkin huomaa viikkoja myöhemmin hoilottelevansa auton ratin takana, jahka levy takaisin autoon kotiutuu matkustajan soundtrackiksi. Kaikkiaan aussibändi on tehnyt hyvää jälkeä ja ennen kaikkea levyn, joka pienistä puutteistaan huolimatta lunastaa siihen kohdistuvat odotuksensa.



01.10.2016, Serpent
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Black Dog Barking
Black Dog Barking
[ 2CD ]
No Guts, No Glory
No Guts, No Glory
[ CD ]
Runnin’ Wild
Runnin’ Wild
[ CD ]
http://www.airbournerock.com/ https://www.facebook.com/airbournerock/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2768
Palaa »