|
01. Kivitetty Saatana
02. Vasaraasialainen
03. Pelko antaa siivet
04. Hamarapuolella
05. Astiatehdas
06. Vanha lapsuudenystävä
07. Olisimme uineet vieläkin pidemmälle
08. Lentävä mato
09. Jää, hyvä mieli
|
Sello, saksofoni, klarinetti, polkuharmoni, piano, tuuba, rummut... Siinä joitakin Vasaroiden käyttämistä instrumenteista. Kertakuuntelulla
Käärmelautakunta osoittaa, että kyseinen kombo valmistaa tällä hetkellä ehkä omaperäisintä instrumentaalimusiikkia Suomen kamaralla. Vaikka yhtye heittäytyykin välillä suomalaismelankoliseksi, on osa melodioista peräisin jostain aivan muualta kuin rakkaasta kotimaastamme. Itämaiset,puhallinsoittimilla toteutetut sävelkulut ovat Alamaailman Vasaroiden tunnusmerkki. Toinen on heidän tapansa säveltää mielenkiintoisia, välillä herkän kauniita, välillä raskaan runnovia kappaleita. Vasarat ovat
aina saaneet erehtymättömästä tyylitajustaan ja kieroutuneesta huumoristaan, eikä syyttä; nämä elementit tekevät myös Käärmelautakunnasta nautinnollisen kuuntelukokemuksen.
Kaunis "Pelko antaa siivet" johdattaa pianon ja sellon kuljettamana keveämmin askelin, kun taas "Hamarapuolella" rokkaa kepeästi valssaavan alun jälkeen raskaasti ja painostavastikin. Ensimmäisen hymyn häiveen kasvoille nostaa viitosraita "Astiatehdas", joka hevailee pääteemassaan Alamaailman Vasaroiden parjaaman Apocalyptican hengessä. Vasarat ovat ikään kuin
pilkallaan tehneet sen sellohevibiisin, jota Eicca Toppinen kumppaneineen ei ikinä uskaltaisi säveltää: leikillisen, mutta silti uskottavan ja menevän.
"Vanha lapsuudenystävä" herkistelee enemmänkin slaavilaisesti, ja voisikin olla musiikkia jostain vanhemmasta baltialaisesta elokuvasta. Kaikkien lukihäröisten intialaisten lempikappale "Lentävä mato" on puolestaan silkkaa
humppaa, eikä näin metallisesta näkökulmasta katsottuna Finntroll-vertauksiltakaan voi välttyä. Kaiken kaikkiaan ripeä ja railakas
menobiisi, Finntrollille tosin turhan itämaisvaikutteinen, mutta silti! Levyn päättää tuomiollisen raskas, lähes militanttinen "Jää, hyvä mieli", joka onkin juuri sopiva lopetus loistavalle levylle.
Alamaailman Vasarat ansaitsee Käärmelautakunnalla hyvät arvosanat, mutta ettei arvostelusta tulisi pelkkää suitsutusta, kyseenalaistetaan paria
juttua hieman. Välillä Vasarat nimittäin kulkee musiikissaan esiintyvän huumorin kanssa uskottavuuden äärirajoilla. Herkät ja kauniit teemat eivät pääse sen vuoksi aivan niille kuuluvaan arvoon, mikä hieman harmittaa. Levyllä on myös pari raitaa, jotka eivät vain ole muodostuneet mieluisikseni. Joku voisi lisäksi syyttää bändiä erikoisuuden tavoittelusta, mutta sen suhteen annan ryhmälle puhtaat paperit sanomalla, että on hienoa, että Alamaailman Vasaroiden kaltainen yhtye tulee Suomesta. Omilla teillään kulkevia kokoonpanoja ei tässä maassa ole ainakaan liikaa.
29.01.2004, Antti Korpinen |
|
