Kansitaide Hoffmann, Wolf
Headbangers Symphony
CD
[ Nuclear Blast ]

( 7- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Scherzo
02. Night On Bald Mountain
03. Je Crois Entendre Encore
04. Double Cello Concerto In G Minor
05. Adagio
06. Symphony No. 40
07. Swan Lake
08. Madame Butterfly
09. Pathétique
10. Meditation
11. Air On The G String

Tuoreen näkökulman tuominen jo lähes kolme vuosikymmentä sitten puhkikuluneeseen tyylilajiin on haastavaa. Etunenässä Yngwie Malmsteenin inspiroimana 80-luvulla käynnistynyt tyyli naittaa metallia ja klassista musiikkia toistensa kanssa nousi hetkessä ilmiöksi ja klassisvaikutteisia kitaralevyjä julkaistiin jatkuvasti. Saman vuosikymmenen loppupuolella tyylilaji alkoi kuitenkin jo junnata paikallaan, eivätkä edes kärkinimet tuoneet genreen mitään uutta. 1990-luvulle tultaessa useat neoklassiset kitaristit joko lopettivat tai vaihtoivat tyyliään, osan taas jumittuessa toistamaan vanhoja maneerejaan suosion laskusta välittämättä. Klassisia kappaleita raskaampina versioina esittäviä albumeja on silti tähän päivään asti tullut tasaisesti, ja yhden lisän siihen sarjaan tuo Wolf Hoffmannin toinen sooloalbumi Headbangers Symphony.

Hoffmannin kiintymys klassiseen musiikkiin tuskin on kellekään hänen uraa tuntevalle yllätys, sillä ensimmäisen sooloalbumi Classicalin (1997) lisäksi klassisesta musiikista tuttuja sävelkulkuja on käytetty paljon myös miehen emoyhtye Acceptin kappaleissa – räikeimpänä esimerkkinä klassikkobiisi Metal Heart, jonka tunnusomaisimmat melodiat ovat lainattu suoraan Beethovenilta ja Tšaikovskilta. Classicaliin nähden Headbangers Symphony on otteeltaan raskaampi ja muistuttaa soundimaailmaltaan hyvin paljon nyky-Acceptia. Debyyttisoolosta poiketen levyllä on bändisoittimien lisäksi mukana orkesterisoittimia monipuolistamassa sovituksia.

Biisikatraassa ei ole mukana yllätyksiä, sillä melkein kaikki sävellykset kuuluvat klassisen musiikin perusteosten joukkoon ja useat melodiat ovat taatusti tuttuja myös klasaria kuuntelemattomille. Sovitukset ovat varovaisia ja alkuperäisille teoksille kumartelevia – suurimmat muutokset ovat lähinnä kappalerakenteissa ja välillä seassa on Hoffmannin omia metalliriffejä tai lyhyitä soolopätkiä. Tämä on Headbangers Symphonyn suurin heikkous, sillä näistä kappaleista on tehty niin useita versioita, että lisärohkeus reilumpaan muokkaamiseen ei olisi tehnyt pahaa. Parhaiten kuulijan vangitsevat tunnelmallisemmat Adagio, Je Crois Entendre Encore ja Air On The G String – näissäkin tosin viettelevyys on itse sävellyksissä eikä varsinaisesti Hoffmannin sovituksissa. Monet raidat kärsivät värittömyydestä, sillä Hoffmannin versioista ei välity esimerkiksi Swan Laken herkkä haikeus tai Night On Bald Mountainin pahaenteisyys. Alkuperäissävellysten tunnekirjo on kääntynyt vivahteettomaksi läpisoitannaksi.

Eniten Headbangers Symphonylla häiritsee yllätyksettömyys. Aran sovittamisen seurauksena alkuperäiset teokset tunteville Hoffmannin versioinnit eivät tarjoa mitään uutta, ja lisäksi albumi epäonnistuu alussa mainitussa tuoreen näkökulman tuomisessa. Miehen ensimmäisen sooloalbumin perusteella tältä olisi ollut lupa odottaa enemmän, sillä se toi biiseistä täysin uusia puolia esiin bluesmaisella lähestymistavallaan. Suurin arvo Headbangers Symphonylla on klassista musiikkia sietämättömille kuuntelijoille, joille sävellykset kuitenkin iskevät raskaammassa muodossa esitettynä. Muille levy jää perushyvästä toteutuksesta huolimatta vain kuriositeetiksi. Itse ainakin tulen jatkossakin kuuntelemaan näitä teoksia sellaisena versiona kuin miten niiden säveltäjä on ne tarkoittanut. 



29.07.2016, Taavi Lindfors
http://www.wolfhoffmann.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Osta EMP:ltä Lukukertoja : 1268
Palaa »