Kansitaide Dare
Sacred Ground
CD
[ Legend Records ]

( 9 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Home
02. I'll Hear You Pray
03. Strength
04. Every Time We Say Goodbye
05. Days Of Summer
06. On My Own
07. Until
08. All Our Brass Was Gold
09. You Carried Me
10. Like The First Time
11. Along The Heather

Voi Dare, minkä teitte. Lukuisia AOR-klassikkoja aikaisemminkin kynäillyt entinen Thin Lizzy -kosketinsoittaja Darren Wharton on kohortteineen tekaissut yhden parhaista albumeista yhtyeen tähänastisella, 30 vuotta jatkuneella uralla.

Kitaristi Vinny Burnsin akustinen kitara ja Darren Whartonin karhean samettinen laulusoundi I'll Hear You Prayn ensisävelten aikana lähettää liikkeelle kylmät väreet jotka vilistävät ylös alas selkärankaa, kunnes nousevat kyynelkanaviin saakka. Sama tapahtuu uudestaan heti lohdullisen Strengthin pianointron alussa ja pieni pala nousee kurkkuun myös eroballadi Every Time We Say Goodbyen aikana, jonka C-osassa väreet huuhtovat taas pitkin tanassa seisovaa käsivarsikarvoitusta. Vastaavia tuntemuksia tulee tuon tuosta pitkin albumia. Kun edesmenneen läheisen uudelleen tapaamisesta kertovan Untilin alussa irlantilainen säkkipilli (Nightwish-Troynkin käyttämä Uillean pipes) nousee ilmoille ja Wharton toteaa "there will be no more sorrow when the sun falls across the sky", uskon joka sanan. Tuntuu kuin saapuisin kotiin, vaikken koskaan ole Irlannissa – tai Daren kotona Walesissa – käynytkään. Vielä levyn lopussa naiivin romanttinen Like The First Time saa ihmettelemään kuinka Whartonin ikäinen jätkä pystyy kanavoimaan vastarakastuneiden tunteita sydäntälämmittävällä uskottavuudella.

En tiedä – en edes halua tietää – mikä Whartonin äänessä ja Daren romanttisen melankolisessa mutta valoisassa musiikissa riisuu minut aseista, sillä jos saisin fiilikseni selitettyä itselleni, saattaisin menettää ne. Minulle Dare on parhaimmillaan puhdasta, suoraan tunteisiin menevää magiaa ja Sacred Groundista – kuten esimerkiksi Beneath the Shining Waterista paljon aikaisemmin – tuli jo ensikuuntelulla minulle pyhää maata.

Vaikka olenkin levyn useiden kappaleiden edessä käytännössä aseeton ja liikutuksesta mykkä, levy sisältää kuitenkin puhtaasti kriittisin korvin kuunneltuna myös biisejä, jotka nyt ovat "vain" kelpo biisejä: Home petaa levylle eräänlaisen kotiinpaluun teeman ja vaikka hitusen renkutuksen puolelle meneekin, se on ehkä paikallaankin levyn alussa, sillä I'll Hear You Prayn vilunväreet heti levyn alkuun olisivat saattaneet olla jopa liikaa. Kaukaiseen nuoruuteen haikailevassa Days Of Summerissa Dare valottaa omia esikuviaan, sillä biisi kumartaa musiikillisesti The Mamas & the Papasin California Dreamin' -klassikolle ja sanoituksellisesti puolestaan Deep Purplelle. On My Own on suorastaan täytebiisi, käytännössä silkkaa pop-countryä. All Our Brass Was Gold ja You Carried Me puolestaan olisivat kärkipään biisejä melkein kenen tahansa muun katalogissa, mutta Dare-skaalalla ne ovat "vain" peruslaadukkaita, rohkaisevia Dare-standardeja. Sacred Groundilla ne ovat vain "albumibiisejä", jos vanha levyteollisuustermi sallitaan.

Levy päättyy ainoalla mahdollisella oikealla tavalla upeaan, kotiseudulleen kunniaa tekevään Along the Heatheriin. Haistan nenässäni polvenkorkuisen niittyheinän tuoksun ja tunnen kasvoillani rantakallioilta pärkyvät tyrskyjen pisarat. Vinny Burnsin kitarasoolot huutavat vapautta kuin nummien yllä lentävä sääksi ja rauha valtaa mielen. Teen itselleni lupauksen, että vielä jonain päivänä kävelen nummilla Irlannissa, Skotlannissa ja Walesissa, ja tiedän että se on vain ja ainoastaan Daren aikaansaannosta.


Oh Dare, what have you done again. Former Thin Lizzy keyboardist Darren Wharton and his cohorts have written several AOR classic already prior to this, but now, 30 years after founding the band Dare releases one of the finest efforts of their career.

Already during the first chords of "I' ll Hear You Pray" Vinny Burns' acoustic guitar and Wharton's velvety yet gruff vocals send the sort of chills racing up and down my spine that they don't stop before reaching the tear canals. The exact same thing happens again immediately at the beginning of the piano intro of the soothing piece "Strength" and I find myself choking up a little also during the bridge of the parting ballad "Every Time We Say Goodbye", watching in awe as the chills whoosh back and forth my arm hairs standing upright. Similar sensations occur and reoccur all over the album. When "Until", a piece about rejoining already passed loved ones, starts with the soaring Uillean Pipes and Wharton airs the sentence "there will be more sorrow when the sun falls across the sky", I find myself believing every word. I feel like coming home, even though I've never visited either Ireland - or Dare's home in Wales - in my life. Once more before this precious gem of an album reaches its end, I have to behold in awe how in the naively romantic "Like The First Time" someone of Wharton's age is able to – so credibly and in such a heart-warming manner – channel the feelings of someone who's just fallen in love.

I can't pinpoint – I don't even want to  – what it is in Wharton's voice and Dare's romantically melancholic yet life-affirming music that so completely disarms me,  because if I could explain it, I might lose the magic.  Yes, to me Dare at its best is pure, unadulterated magic that somehow taps directly to my feelings.  Sacred Ground – like for example Beneath the Shining Water years before – has indeed become sacred ground to me, and all it took was one listen. After 30 or so listens I still feel the same, as I will after 300 or 3000 too.

Even though several of the songs on Sacred Ground practically turn me into a total basket case fanboy, moved to the point of becoming mute, I do have to try to listen to the music with critical ears. Taking that stance, from a critical angle some of the songs are "merely" good:

"Home" paves a sort of a homecoming atmosphere that more or less lasts for the duration of the entire album. The song may be a bit too lighthearted to my tastes, but it probably is perfectly placed as the first track, because the earth-shaking chills of "I' ll Hear You Pray" might've been a bit too much to digest right off the bat.

"Days Of Summer" harkens back to the days of youth long past with the band playing little tributes to their influences, as I feel the song takes a polite nod to the direction of The Mamas & the Papas' "California Dreamin'" and the lyrics bat their eye to Deep Purple. "On My Own", in turn, feels like a filler track, being just a ho-hum piece of pop country. But then again, that’s just my opinion.

"All Our Brass Was Gold" and "You Carried Me" are tunes that might be leading singles on some other band's canon of songs,  but on the 'Dare scale' – and especially on Sacred Ground – they're standard fare; high quality album tracks, if you allow me to use the old record industry term.

Sacred Ground has its closure in the only way it should with "Along the Heather", saluting the home and traditions it was borne from. One more, a song turns into a feeling; in my mind’s eye I feel the drops of surfs hitting the shoreline cliffs on my face and I smell the scent of the knee-high meadow grass. Vinny Burns' guitar cries freedom like the osprey soaring over the moors. I feel at peace with the world. Once more I renew the promise to myself that one of these days I will be hiking on the moors in Ireland, Scotland and Wales knowing that it is no one else but Dare who I have to thank for it.
 



10.07.2016, Mape Ollila
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Calm Before The Storm 2
Calm Before The Storm 2
[ CD ]
The Power of Nature - Live in Munich
The Power of Nature - Live in Munich
[ DVD ]
Beneath the Shining Water
Beneath the Shining Water
[ CD ]
Beneath the Shining Water
Beneath the Shining Water
[ CD ]
http://www.dare-music.com http://www.facebook.com/darebandofficial Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Osta EMP:ltä Lukukertoja : 2824
Palaa »