Kansitaide Tähtiportti
Eetterimessu
12"
[ Svart Records ]

( 6½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
A1. Vaeltaja herää
A2. Ihmeiden aika ei ole ohi
A3. Hullu nero

B1. "Yllätys"
B2. Abraxas
B3. Jäähyväiset kuulijalle: Unohtumaton ilta

Tähtiportti jatkoi Svart Recordsin melko erikoisten ja keskenään tyystin erilaisten levyjen sarjaa 1.4.2016 ilmestyneellä Eetterimessu-pitkäsoitolla. Yhtyeen toinen albumi poikkeaa ilmeisesti merkittävästi esikoisesta, mutta sitä kuuulematta eroja on vaikea kommentoida.

Eetterimessu on outoa, kokeellista ja monotonista electronicaa. Sen synteettiset jumputukset ja ulinat tavoittelevat loputtoman oloisella toistollaan jonkinlaista transsia, ja pateettinen kertojaääni lausuu puutuneen tasapaksulla nuotilla outoja tarinoita ja eteerisiä ajatelmia. Ensimmäisen puolen minuutin ajan mieli jopa erehtyy odottamaan jonkinlaista Nadjan parhaimmillaan tuottaman kaltaista tukahduttavan huumaavaa äänimattoa, joka voisi välittää Tähtiportin sanoman kevyehköä elektronista monotoniaa paremmin. Mutta soundi jää lopulta melko ohueksi ja valitettavan muoviseksi. Se ei ota kuulijalta luuloja pois läheskään niin tehokkaasti kuin se ehkä voisi.

Levyn tarinat liikkuvat tunnelmallisen ja kornin rajoilla. Osassa kappaleita lyriikat ja niiden esitystapa toimii, ja mieleen jää kytemään erikoisia ajatuksia ja tunnelmia. Osassa kappaleita näin ei käy; erityisen pahasti hupsuttelun puolelle lipsahdetaan kolmosbiisissä Hullu nero. Julkiseen vessaan sijoittuva murhatarina ei yksinkertaisesti toimi, eivätkä epäaidon oloiset psykopaatin naurut ja efektikikkailut auta. Biisi menee armotta ärsyttävän korniksi, ilman tavoiteltua hypnoottisuutta tai tunnelmaa.

Eetterimessun ongelmaksi muodostuu jonkinlainen tekotaiteellisuuden maku. Sen valitettavan kevyeksi jäävän elektronisen soundimaailman ja taivaita tavoitelleiden puhelyriikoiden yhdistelmä tuo mieleen sanan "taiteilijakommuuni" hiukan liian usein sen kuuden biisin aikana. Se jää valitettavan keinotekoiseksi ja epäaidoksi, eikä ainakaan kotona tai autossa kuunneltuna vie mieltä riittävän korkealle outoihin sfääreihin. Sillä se sen tarkoitus on epäilemättä ollut: luoda outoa tunnelmaa ja harhaisia mielentiloja arjen ulkopuolelta.

Mutta ei niin heikkoa ettei jotain hyvääkin.  Suurelta osin instrumentaalinen kappale Abraxas toimii paljon paremmin ilman rasittavaksi kiviriipaksi muuttuvaa kertojaääntä, ja levyn viimeisenä raitana hillittömän ylipateettisesti esitetty Georg Ots -valssicoveri ainakin tarjoaa jotain uutta. 

Ehkäpä Eetterimessun ei ole tarkoituskaan toimia pelkkänä levynä? Olisiko sen vaikutus toisenlainen soitettuna järjettömällä volyymilla klubissa jossa sadat hikiset yleisön jäsenet löytäisivät yhdessä huumaavan monotonisen vaihtoehtotodellisuuden valojen, tanssin ja savun keskeltä, ja jakaisivat jotain erilaista kommunaalisen mielensä sopukoista? Pitäisikö sitä kuunnella jonkin muun aineen kuin oluen kera? Vai eikö se vain avaudu juuri minulle? Olenko liian jurpo ymmärtämään taidetta, ja hämmennyn nerouden edessä?

Luultavasti olen, siitä lienee kyse ihan oletusarvoisesti. Eetterimessusta vain on kamalan vaikea pitää kovin paljon, ja se jää pinnallisesti mielenkiintoiseksi mutta lopulta suunnattoman ärsyttäväksi kokeiluksi. Kukin kiinnostunut kuunnelkoon muutaman makustelunäytteen ja päättäköön itse. Ainakaan tällaista musiikkia ei joka päivä tule vastaan, se on varma.



05.06.2016, Napero
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Eetterimessu/Superdepressio
Eetterimessu/Superdepressio
[ CD-R ]
Tähtiportti
Tähtiportti
[ CD ]
https://www.facebook.com/taehtiportti/ https://tahtiportti.bandcamp.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1976
Palaa »