|
01. Stop Making Speeches
02. Like Coming Home
03. Just Another Host
04. One Of Us Must Hang
05. The Hour
06. Not In My Name
07. One Last Moment
08. Fifth Colon (I´ve Seen Evil)
Kesto: 38:04 |
Nyt en löydä tarpeeksi ylisanoja, tässä on niin helmi levy ettei auta kuin kumartaa. Muun muassa Plastic Priden, Cult Of Lunan ja edesmenneen Refusedin jäsenistä koostuva Koma lataa debyyttinsä kahdeksaan kappaleeseen sellaisen tunnemyrskyn, että nimi Tsunami kuvailee kokonaisuutta erinomaisesti. Sortuakseni vertailuihin, kuvitelkaamme Blindside jamittelemassa myrskyisänä syysiltana Radioheadin kanssa.
Laulaja Jan Jämten yhtäaikaa valloittavan herkkä ja hektisen massiivinen ääni, sekoitettuna rosoiseen äänimaailmaan ja rumpali Thomas Hedlundin primitiiviseen tyylitajuun vei minulta kertakaikkiaan jalat alta. Näin vapaasti hengittävää ja elävää rocklevyä en ole kuullut pitkään aikaan. Kaunista epätoivoa ja sähkökitaroita, vallan täydellistä.
10/10
Juhani Pitkänen
Koman Tsunami -levy on erikoinen kokemus. Jos on olemassa genre nimeltä melankoliametalli, kuuluu Koma aivan ehdottomasti siihen. Yhtye on kerätty erilaisten Ruotsin Umeåssa vaikuttavien yhtyeiden jäsenistöistä, joten mukana on porukkaa niin Cult Of Lunasta kuin The Perishersistä, Scaredista, Plastic Pridestä ja Refusedista. Ja epäilemättä lopputulos ei kuulosta yhdeltäkään emobändeistä (taikka no, kyllä tästä musiikista huokuu sama epätoivo ja ahdistus kuin Cult Of Lunan briljantilta kakkoslevyltä, The Beyond).
Yhtye pukee tuskansa ja epätoivonsa kauniin ahdistavaan pakettiin. Laulaja Jam Jämten kauniin kaihoisa ääni, josta tulee mieleen hieman Radiohead taikka pervessillä tavalla Queens of the stone age, on kuin suolaa epätoivon tekemään valtaisaan haavaan. Äänestä kuuluu jotenkin kauniisti lävitse se, ettei toivoa enää ole ja tämä oli nyt tässä. Hyvästi. Meillä oli kivaa mutta en kestä enää. Toisen meistä on hirttäydyttävä.
Sanoituksia en vielä luettavakseni saanut, mutta kuuntelemalla kyllä selviää että koko levy tarpoo palavien ihmissuhteiden raunioissa sekä siinä tunteessa, että ainoa valo tunnelin päässä on se vastaantuleva pikajuna. Toivoa ei ole ja ainoa tapa päästä tuskasta irti on sammuttaa elon liekki. Kaunista ahdistusta.
Musiikillisesti yhtye on juuri sanojensa kuuloinen. Musiikki on hitaan melankolista metallia, joka ei turhaan kaaokseen missään vaiheessa sorru. Mikäli tämän levyn kuunneltua tuntee itsensä todella iloiseksi, kannattaa tutkituttaa päänsä. Kitarat jyräävät kyllä välillä valtaisana aaltona, joka pyyhkii kuulijan ylitse jättäen selkäpiin täyteen kylmiä väreitä, jonka jälkeen koittaa taas rauhallisen tunteen heti ennen seuraavaa ryöppyä. Tsunami on musiikillisesti tasaisen myrskyisä meri.
Koman debyyttilevy on kyllä yksi hienoimmista tapauksista vähään aikaan. Ainoa naputtamisen aihe löytyy oikeastaan levyn kestosta, sillä koko homma on ohitse reilussa puolessa tunnissa. Toisekseen melankoliaa ei kukaan jaksa määräänsä enempää, joten tätä ei voi suositella kovinkaan jatkuvaan kuuntelemiseen. Muuten levy on kyllä täydellinen pakkaus ahdistuksen lievittämiseen, tavalla tai toisella.
No, kai tämä homma on rytmitetty juuri niin, että reilussa puolessa tunnissa ehtii valuttamaan itselleen kuuman kylvyn, kirjoittamaan viimeiset terveiset rakkailleen ja astumaan ammeeseen partaterien kanssa. Tsunami on itsemurhan soundtrack.
8/10
Niko Kaartinen
06.02.2004, J. Pitkänen / N. Kaartinen |
|
