Kansitaide David Lee Roth
Eat 'Em and Smile
CD
[ Warner Bros. ]

( 9 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Yankee Rose
02. Shyboy
03. I'm Easy
04. Ladies' Nite In Buffalo?
05. Goin' Crazy!
06. Tobacco Road
07. Elephant Gun
08. Big Trouble
09. Bump And Grind
10. That's Life

Kolmekymmentä vuotta sitten kaikki oli hyvin. Ronnie Reagan puhui pahan valtakunnasta, minä olin kesäduunissa raksalla ja David Lee Roth vastasi Van Halenin veljesten aiemmin keväällä heittämään haasteeseen. Miten lyödä entisistä kavereista ja nykyisistä huippumuusikoista koostunut bändi, joka uuden laulajan innoittamana julkaisi miljoonia myyneen 5150-levyn?

Timantti-Dave ei vähästä hätkähtänyt vaan kokosi ympärilleen yhtyeen, jossa oli vielä parempia muusikoita: jazzia soittanut studiorumpali, kuusikielistä bassoa tiluttava akrobaatti ja jopa Eddietä teknisempi kitaristi. Näistä jälkimmäinen saattoi olla se viimeinen silaus, jolla ostettiin kriitikoiden ja muusikoiden hyväksyntä. Nuori Steve Vai oli nimittäin soittanut itsensä Frank Zappan bändissä.

Eat 'Em and Smile alkaa kaikkien tuntemalla kitaran ja solistin vuoropuhelulla. Peli tehdään siis selväksi heti ensi nuotista. “Guess who’s back in circulation / Well, I don’t know what you may have heard … “ Uusi kitarasankari on saapunut kaupunkiin. Yankee Rose on aivan pirunmoinen ralli. Liukkaasti kulkeva kitara, hypnoottinen basso, joka paikoin korvaa komppikitaran. Tätä kaikkea tukemassa taidokkaan rytminen rummutus ja päälle Rothin takuutyönä tekemät lyriikat unohtamatta tuttuja välihuutoja. Niin, tämähän on silkkaa Van Halenia ilman veljesten panosta.

Kakkosbiisiksi heitetään kaikkien basistien ja rumpalien pakollinen komppiharjoitus, ripeästi rullaava Shy Boy. Sävellyksenä se ei ole kummoinen, mutta asettaa levylle oikean sävyn. Kuin tätä alleviivaten seuraavakin on cover-biisi, kepeän aurinkoinen I’m Easy. Tämä on Van Halenia!

Ladies' Nite In Buffalo? on kenties parasta, mitä DLR on koskaan tehnyt. Kappaleen surumielisen hilpeä tunnelma on jotain käsittämättömän maagista. Olisiko vanha kunnon karvarinta ja moottoriturpa sittenkin parantumaton romantikko? Billy Sheehanin basso vie biisiä ja Steve Vai malttaa pitää kampikätensä kurissa. Tuona hetkenä ja tällä levyllä Daven bändi oli kiistatta parasta, mitä länsirannikon rockissa tapahtui vuonna 1986.

Ykköspuoli loppuu levyn huonoimpaan vetoon, keskinkertaiseen sävellykseen Goin' Crazy. Sen sijaan kakkospuoli alkaa vahvasti. Neljän kappaleen suora on toinen toistaan parempia, hienosti niputettu setti taidokasta mutta sopivasti kieli poskessa tehtyä hard rockia. Lainatavarasta tehty Tobacco Road voisi olla kokoonpanon oma tuotos. Elephant Gun on äärirajoilla vedetty kaahaus, Big Trouble taas rennosti groove hyväntuulinen helmi. Bump And Grind on toimiva yhdistelmä molempia.

Lyhyen ja neljä lainakappaletta sisältävän albumin päättävä That's Life on jatkumoa tirehtöörin aiemmasta yhtyeestä. Levy kuin levy on näköjään pakko lopettaa hilpeisiin tunnelmiin. Juhlat jatkuivat, mutta seuraavalla albumilla superkokoonpanon taika ei toiminut samaan malliin. Juuri siksi kesä 1986 oli hienoa aikaa olla sekä Van Halen- että David Lee Roth -fani. Best of both worlds, indeed. 



28.05.2016, Munamankeli
http://davidleeroth.net/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1859
Palaa »