Kansitaide Dissection
Reinkaos
CD
[ Black Horizon ]

( 10 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Nexion 218
02. Beyond the Horizon
03. Starless Aeon
04. Black Dragon
05. Dark Mother Divine
06. Xeper-i-Set
07. Chaosophia
08. God of Forbidden Light
09. Reinkaos (instrumental)
10. Internal Fire
11. Maha Kali

Kesto: 43:01

Tämän arvostelun olisi kaiketi pitänyt ilmestyä vasta vuoden kuluttua. Tuolloin olisi tullut kuluneeksi 11 vuotta Dissectionin viimeiseksi jääneen albumin, Reinkaosin, julkaisusta. Yhtyeen kolmas levy julkaistiin vuonna 2006, 11 vuotta sitä edeltäneen Storm of the Light's Bane -menestysalbumin jälkeen. Reinkaosin studiosessiot kestivät puolestaan 11 kuukautta. Harmi, että Imperiumin arvosteluasteikko menee vain kymppiin asti... Eleven to Kill the Ten!

11 vuotta on pitkä aika odottaa. Vielä pidempi aika se taisi kuitenkin olla Jon Nödtveidtille, joka vietti näistä vuosista seitsemän vankilassa. Lokakuussa 2004, pian Nödtveidtin vapautumisen jälkeen Dissection soitti paluukeikkansa hurmioituneelle yleisölle Tukholmassa. Jo ennen keikkaa internet oli pullollaan bändin uuteen tyyliin pettyneiden kuuntelijoiden vuodatuksia, kun ensinäytteet Reinkaosin päätösraidaksi lopulta päätyneestä Maha Kalista oli tuupattu saataville. Tuosta hetkestä lähtien – puolitoista vuotta ennen albumin julkaisua – Reinkaos leimattiin pettymykseksi, MLO-leimalla ratsastavaksi In Flames -köpöilyksi, joka tahraisi Dissectionin koko perinnön.

Niin paljon kuin sekä The Somberlainista (1993) että Storm of the Light's Banesta (1995) – kahdesta kiistattomasta klassikosta – tänä päivänä pidänkin, ne eivät olleet vuoteen 2006 mennessä rakentaneet mieleeni Reinkaosille ylittämätöntä muuria. Kun Reinkaos julkaistiin, olin vasta muutamaa vuotta aiemmin kunnolla tutustunut Dissectioniin. Ensimmäiset muistikuvat bändistä ovat hieman kauempaa, vuosituhannen taitteesta, kun kelailin kotona kaverilta lainaamaani Live & Plugged Vol. 2 -VHS:ää, jolla päähuomion varasti kuitenkin splittijulkaisun toinen osapuoli, Dimmu Borgir.

Positiiviset äänensävyt Reinkaosin suhteen ovat kuluneen vuosikymmenen aikana olleet todellakin vähemmistössä. Miettiessäni, mitä levystä tässä arvostelussa sanoisin, huomasin monesti kirjoittavani mielessäni pikemminkin puolustuspuhetta kuin levyarvostelua. Itse asiassa ymmärrän suuren osan Reinkaosiin kohdistetusta kritiikistä. Biisien rakenteellinen helppous, melodioiden kansantajuisuus, rumputyöskentelyn vivahteettomuus, sanoitusten yksisilmäisyys, kaikinpuolinen dynamiikan puute... Kaikki nämä niin sanotut järkiperustelut ovat vaeltaneet mieleni lävitse vuosien varrella.

Analyyttisimpina hetkinä Reinkaosin näin vahvaa viehätystä on ollut vaikea perustella itselleen. Ehkä järjenvastaisesti Reinkaos on kuitenkin muodostunut itselleni tärkeimmäksi 2000–lukulaiseksi metallilevyksi. Se on ollut kuin vierellä kulkeva ystävä, jonka kanssa on vuosikymmenen aikana saanut jakaa monta elämän pientä käännekohtaa. Jokainen pitkälti yli sadasta kuuntelukerrasta on ladannut minut täyteen fyysistä ja henkistä energiaa, auttanut niin konkreettisten kuin mentaalisten vastamäkien yli voimaannuttaen minut pikemminkin kiihdyttämään vauhtiani ylämäen jyrkimmässä kohdassa. On todella helppo sanoa, että minä RAKASTAN tätä levyä.

Tulinkin jo perustelleeksi, miksi rakastan Reinkaosia - se on yksinkertaisesti niin voimallinen kuuntelukokemus. On kyse sitten Starless Aeonin melankolisen tunteikkaista kitaraliideistä, Black Dragonin ikuisuuden henkäykseltä kuulostavasta alkuäänestä, Dark Mother Divinen todella mukaansatempaavasta lopusta, hienosti rakentuvasta, instrumentaalista nimiraidasta tai lukuisista muista yksityiskohdista, hahmottuvat Reinkaosin sävellykset minulle vakaumuksesta, lahjakkuudesta ja visionäärisyydestä puristettuina timantteina.

Timantit eivät tietenkään synny tyhjiössä, enkä kiistäkään, etteikö Jon Nödtveidtin itsemurha (elokuu 2006) vaikuttaisi osaltaan vaikutelmaan, jonka Reinkaos minulle antaa. En väitä pystyväni täysin ymmärtämään sitä vakaumuksen tasoa tai ajatusmaailmaa, jota Nödtveidt edusti, mutta Reinkaosin pakahduttava tunteenpalo välittyy minulle silti täysillä. Minulle Reinkaosin rohkea irtiotto Dissectionin vanhasta tyylistä rinnastuu vahvasti Jon Nödtveidtin ratkaisuun ampua itsensä irti tästä valheellisen valon maailmasta. Hän oli valmis lähtemään.

Eleven shall bring the End!

Ω



30.04.2016, Antti Korpinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Storm of the Light's Bane
Storm of the Light's Bane
[ CD ]
Rebirth of Dissection
Rebirth of Dissection
[ DVD ]
Maha Kali
Maha Kali
[ CDS ]
Live Legacy
Live Legacy
[ CD ]
http://www.dissection.se/ http://www.facebook.com/Dissection.Official Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3535
Palaa »