Kansitaide Unisono Quartet/Taivaantemppeli
Jazz Liisa 01/02
CD
[ Svart Records ]

( 7½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
Unisono Quartet:
01. Long Tandem
02. Specially For
03. Totuuden aarreaitta – Treasures of the Truth
04. Incarnation

Taivaantemppeli:
05. On tämäkki sano...
06. Totem Dance
07. Lisa

Rinta rinnan harvinaisia 70–luvun progenauhoituksia tarjoavan Pop Liisa -sarjan kanssa julkaistaan myös jazzia vähemmän yllättävän Jazz Liisa -otsikon suojissa. Kyse on näissäkin siis Yleisradion tallentamista keikoista ja Svart Records tekee tässä paitsi merkittävää kulttuurityötä, myös itseään tunnetuksi jazz-väen keskuudessa. Toivottavasti myös jazzin löytää progeyleisö, sillä ei tämä kaukana proggressiivisesta rockista ole – ainakaan kaikilta osin.

Osa yksi, eli Unisono Quartet on tosin sitä kaukaisempaa osastoa. Paroni Paakkunainen, Olli Ahvenlahti, Make Lievonen ja Reiska Laine ovat varmaankin isolle osalle ihmisistä tuttuja nimiä, vaikka eivät tätä genreä aktiivisesti seuraisikaan. Syyskuussa 1973 YLEn Liisankadun studioilla taltioitu veto esittelee lähes yliampuvan loistavia yksilösuorituksia. Valehtelisin jos väittäisin, ettei Ahvenlahden pianismi menisi 70–lukuisesti sanottuna yli hilseen, mutta muuten huomaan nauttivani Unisono Quartetitn meiningistä. Jos Incarnationin innostuneempaa töräyttelyä ei lasketa, Paakkunaisen soljuva foninsoitto on jopa rauhoittavaa kuunneltavaa. Tottumuskysymys lienee puolestaan se, että levy kuulostaa hiljaisella volyymilla paremmalta kuin kovalla. Siitä ehkä johtuvat mielleyhtymät aulatiloihin ja vertikaalisesti liikkuviin henkilökuljettimiin myönnän, mutta vaimennan pikaisesti. Laine ja Lievonen saavat hekin tilaa, joskaan ei ihan samaan malliin nelikon toisen puoliskon kanssa. Tekniikka ja fiilis ovat kohdillaan. Kappaleet vaikuttavat jameilta, vaikka saattavat ne tietysti olla tarkasti sävellettyjäkin. Sitä aprikoidessa saattaa Unisono Quartetin veto soida vielä jokusenkin kerran.

Cd:n jälkipuolella esiintyy Taivaantemppeli joka edustaa edellistä rokkaavampaa materiaalia. Ja kas, Ahvenlahti ja Lievonen soittavat tässäkin, kuten myös huippurumpali Upi Sorvali ja myöhemmin Wigwamiin liittynyt kitaristi Pekka Rechardt. Yhdessä Ahvenlahden Fender Rhodesin ja Matti Jakolan huilun kanssa Rechardtin kitara tarjoaa Taivaantemppelin maukkaimmat tuokiot. Homma menee välillä harmittavasti näpräämiseksi, mutta vastapainoksi melodioitakin löytyy. Nappi Ikosen soittamat perkussiot tuovat kokonaisuuteen ilmavuutta ja lattarivaikutteita, siitä sietää ottaa mallia kuinka lyömäsoittimet ja pitkä kitarasoolo soivat yhteen Totem Dancessa! Siinä kuulostavat äijät olevan totaalisen liekeissä. Huilun johtaessa joukkoa fiilis on seesteinen, ja tällaisia tunnelmia voi löytää mahdollisesti joistakin aikakauden kotimaisista elokuvista ja tv-tuotannoista – niistä taiteellisesti tasokkaammista.

Nelikymmenminuuttinen sisältää nousuja ja laskuja mutta kuulostaa pääpiirteittäin oivalta rauhoittumismusiikilta. Levyn yhtyeet ovat ainakin sikäli linjassa että äänenvoimakkuuden ei tarvitse olla kovinkaan kova. Sellaiset näytöt Rechardt Taivaantemppelissä antaa, että eipä tarvitse ihmetellä, että hyvinkin pian tämän jälkeen mies oli mukana tekemässä suomalaisen rockmusiikin klassikoita Wigwamin riveissä.



16.04.2016, Ismo Karo
Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 604
Palaa »