Kansitaide Ozzy Osbourne
The Ultimate Sin
CD
[ Sony Music ]

( 9- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. The Ultimate Sin
02. Secret Loser
03. Never Know Why
04. Thank God for the Bomb
05. Never
06. Lightning Strikes
07. Killer of Giants
08. Fool Like You
09. Shot in the Dark

Olof Palmen murhasta tulee mieleen Ozzy Osbournen väheksytty kasarihelmi The Ultimate Sin. Miten demari-ikoni ja pimeyden prinssi muka liittyvät toisiinsa? Se selviää arvion lopussa. The Ultimate Sin julkaistiin 30 vuotta sitten, helmikuussa 1986, mutta Ozzyn leiri ei ole koskaan pitänyt levystä suurta melua. Juhlaan ei ollut näköjään aihetta nytkään.

Itse asiassa Ozzy taitaa pitää tätä albumia uransa huonoimpana. "Liberace takes acid", kuten mies itse sitä kuvailee. Liekö syynä vaimon mielipide, huonot vibat huuruisista ajoista vai missä mättää? Levyn materiaalissa ei ainakaan ole vikaa, vaikka Shot in the Darkin lisäksi muita kappaleita ei enää ole keikkasettiin mahtunut.

The Ultimate Sin julkaistiin kolme vuotta Bark at the Moonin jälkeen. Tuossa välissä moni asia oli muuttunut. Nykyään muutama vuosi on vain mitätön tauko, vaan tuolloin se tuntui ikuisuudelta. Glam rock oli päivän sana, mikä kuuluu ja näkyy myös tällä levyllä. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin monella muulla konkarilla, joista tulee mieleen ainakin Judas Priestin Turbo.

Luotto Ozzyyn oli kova, ja levyä odotettiin niin sanotusti vesi kielellä. Valitettavasti nokkamies ei ollut parhaassa terässä ja toipui Betty Fordin päihdeklinikalla. Vastuu sävellystyöstä lepäsi jälleen Jake E. Leen ja Bob Daisleyn harteilla. Levyllä bassoa soittaa Phil Soussan, jonka kynästä on lähtöisin levyn hitti Shot in the Dark. Rumpuja soitti edesmennyt Randy Castillo. Koossa oli siis hurjan näköinen ja erittäin pätevä joukko muusikoita.

The Ultimate Sinin kansi on överisti tyylikäs ja mieleenjäävä. Sopii ajankohtaan ja tuo esiin levyn teeman. Samalla se esittää, ehkä jopa tahattoman itseironisesti, Ozzyn eräänlaisena ihmishirviönä. Sen sijaan Ron Nevisonin tuotannosta voidaan spekuloida maailman tappiin. Onhan se luokatonta, ponnetonta ja jotenkin vailla suuntaa. Rumpusoundi on lattea eikä pumppaava basso tuo yhteispeliin tehoa. Ainoa valopilkku on Jake E. Leen kitara, jonka soundia Nevison ei onnistunut vesittämään.

Avausraidaksi valittu nimikappale antaa mielikuvan hyvinkin raskaasta levystä. Biisi saattaa olla Ozzyn siihenastisen soolouran raskaimpia. Randy Castillon tamppaava komppi takoo tahdit ja Jake E. Leen liukas kitara suoltaa maukkaita riffejä. Basso vaeltaa ehkä liikaakin omillaan, mutta parempi sekin kuin ei potkua lainkaan. Loppuun tuplabassareita ja hyvällä maulla tehty häivytys.

Secret Loser on levyn parhaimpia sävellyksiä. Tarttuva riffi, tehokas melodia ja sopivan nopea tahti. Jake E. Lee osoittaa, miksi hän oli aikakautensa parhaita kitaristeja. Puolivälissä kuultava soolo on alan oppikirjasta. Viimeistään tässä vaiheessa huomio kiinnittyy Ozzyyn. Laulu on paljon aiempaa puhtaampaa ja poissa on mielipuolinen vinkuna – ja myöhemmin tutuksi käyvä nasaali.

Never Know Why tuo mieleen kaiken, mikä oli hyvää 1980-luvussa. Radioon sopiva hyväntuulinen rokki, jossa on pöhköt sanat, mieletön kitarasoolo, idioottivarma kertsi ja loppuun toinen soolo.

Thank God for the Bomb on myös aikansa lapsi. Hilpeän kertakäyttöinen ja reipas ralli. Sanat tosin peilaavat ydintuhoa sekä kylmän sodan nihilismiä. Sen perään pantu Never vajoaa sarjaa alemmas. Autopilotilla tehty sävellys saattaa olla levyn heikoin lenkki.

Lightning Strikes palauttaa uskon jo ensimmäisestä riffistä alkaen. Samantapainen kuin Bark at the Moonilta löytyvä Rock'n'Roll Rebel. Todella fantastinen kitarasoundi. Won't you listen?  'Cos I'm at it again. Ensimmäinen säkeistö avaa koko sanoituksen. The Ozzman on taas pahanteossa, rokkaamassa ja rypemässä. Sen sijaan hölmöksi sovitettu kertosäe ei oikein toimi, mutta soolon jälkeen kuultava väliosa pelastaa paljon. Kappale loppuu jo tutuksi käyneeseen, kitaravetoiseen häivytykseen.

Killer of Giants vetää mielen herkäksi. Harvoin on sodanvastaisuudesta tehty näin mahtipontisen kaunista kappaletta. Kitaraintro palauttaa mieleen Randy Rhoadsin aikaiset levyt. Ozzyn tarkoituksella hauras ääni lähes särkyy ensimmäisten säkeistöjen aikana, kunnes Jake E. Lee pääsee vauhtiin ja tunnelma käy sähköiseksi. Puolivälin jälkeen tempo nousee entisestään ja vasta Randy Castillon videohaastattelusta tajusin, että jossain vaiheessa hän polkee tuplakuviota. Tässä mestariteoksessa ei ole mitään turhaa.

Fool Like You on kitaristin työnäyte. Alun intro on upeaa näppäilyä. Eikä vikaa ole varsinaisessa kappaleessakaan. Pomminvarmasti mieleen jäävä laulumelodia ja sopivan yksinkertainen toteutus. Soittamisen ja ennen kaikkea tiluttamisen riemua tihkuvat soolot. Helppoa kun sen osaa. Jotenkin saman oloinen kuin Secret Loser, mutta hitaammalla tempolla. Levyn parhaimmistoa.

Levyn päättää kappale, jota yksikään hard rockista pitävä ei voi ylenkatsoa. Shot in the Dark on sävellyksenä niin kaupallinen kuin vain kevyen metallinen hitti voi olla. Leikkisästi etenevä melodia, tukeva bassokuvio ja terävästi leikkaavat kitarariffit. Kaiken kruunaa Ozzyn uran paras laulusuoritus. Tätä biisiä ei edes Zakk Wylde ole pystynyt pilaamaan.

Nyt Olof Palmeen ja tähän albumiin. Satuin saamaan levyn ennen kuin se oli Suomessa myynnissä. Äiti toi Ruotsista. Joka tapauksessa olimme kaverin luona ryypiskelemässä ja moni halusi kuulla kauan odotetun uutukaisen. Samana iltana joku kertoi, että Palme ammuttiin äsken. Ei suuri uutinen teinipojille, mutta sen vuoksi The Ultimate Sin tulee aina yhdistymään tuohon iltaan ja hetkeen.

Saman vuoden kesänä näin vihdoin Ozzyn livenä. Tuolloin setissä oli viisi kappaletta tuoreelta levyltä. Jake E. Lee veti todella komeasti, paremmin kuin kukaan Ozzyn kitaristi hänen jälkeensä. Tosin Gus G:n muutama vuosi sitten soittama Shot in the Dark ei ollut lainkaan huono. Kaikkiaan The Ultimate Sin on paljon mainettaan parempi ja rutkasti enemmän kuin tuo yksi kuolematon hitti.



05.03.2016, Munamankeli
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Bark at the Moon
Bark at the Moon
[ CD ]
Speak of the Devil
Speak of the Devil
[ DVD ]
Diary of a Madman (reissue)
Diary of a Madman (reissue)
[ CD ]
Blizzard Of Ozz (30th Anniversary Expanded Edition)
Blizzard Of Ozz (30th Anniversary Expanded Edition)
[ CD ]
Scream
Scream
[ CD ]
http://www.ozzy.com https://www.facebook.com/ozzyosbourne/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2832
Palaa »