Kansitaide Blue Murder
Blue Murder (reissue)
CD
[ Rock Candy ]

( 9½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Riot
02. Sex Child
03. Valley Of The Kings
04. Jelly Roll
05. Blue Murder
06. Out Of Love
07. Billy
08. Ptolemy
09. Black-Hearted Woman

John Sykes ei esittelyjä kaipaa. Blue Murder perustettiin kitaristin saatua tylysti kenkää David Coverdalen johtamasta Whitesnakesta. Sykes vetäytyi kotiseudulleen Englantiin ja värväsi rytmiryhmäksi Tony Franklinin ja Carmine Appicen. Geffen julkaisi Bob Rockin tuottaman nimikkoalbumin vuonna 1989. Rock Candyn parin vuoden takainen uudelleenmasterointi on uskollinen äänentoistolle. Ainoastaan tasoja nostettiin, mikä on hyvä. Alkuperäinen kuulostaa hieman tukkoiselta.

Levyn avaava Riot kertoo, mitä tuleman pitää. Tony Franklin loihtii nauhattomasta bassostaan nestemäisiä ja rullaavia sointuja utuisen kosketinmaton päälle. Mutta kuka piru on tuo loistava laulaja, muistan hämmästelleeni. Tarinan mukaan Sykes harkitsi mikin varteen Ray Gilleniä, mutta päätyi hoitamaan homman itse. Laulu on korkean puhdasta ja brittiläisen aksentin takia miellyttävän paksua. Mieleen tulee sekoitus DC:n ja Tony Martinin parhaita puolia. Kyseessä on siis perinteinen power trio, jossa kokonaisuus on ainakin osiensa summa. Huikeaa soittoa ja parhaan laatuluokan sävellyksiä. Kitaristien nirvana mutta hienoa kuultavaa myös tällaiselle tavalliselle pulliaiselle.

Sex Child on aikansa lapsi mitä nimeen tulee. Enää moinen ei menisi läpi. Kappaleen välikohdasta tulee mieleen Still of the Night. Pastissista ei silti ole kyse. Kylmäävän hienoja riffejä, joista moni aikansa bändi olisi maksanut parit ennakot. Valley of the Kings on eeppinen sävellys sanoituksia myöten. Yleensäkin Blue Murderin aiheet vaihtelevat seksistä sankaritarinoihin ja rikoksista petollisiin naisiin. Painostava rummutus kertoo, minne nyt mennään. Levyn raskain kappale. Appicen veljekset eivät muutenkaan ole tunnettuja jatsahtavista otteista, mutta tässä Carmine takoo kuin viimeistä päivää.

Jelly Roll on sen sijaan kevyempää antia. Akustisesti bluesahtava rakkauslaulu, joka pääsi MTV:n rotaatioon. Minulle se on aina ollut kokonaisuuden heikoin raita, mikä ei tarkoita huonoa kappaletta. Taso vain on niin kova. LP-formaatin kakkospuolen alkuun pantu nimikappale on monipuolisen voimakasta ja kulmikasta runttausta. Jokainen muusikko pääsee esittämään osaamistaan. Ei aivan albumin avausbiisin tasoa, mutta lähellä täydellistä.

Ei kasarilevyä ilman voimaballadia. Out of Love on joidenkin mielestä jopa liian imelä. Omaan korvaan Sykesin soitto on mannaa. Voisinpa vielä palata minttusuklaan tuoksuisiin hetkiin, jolloin rakkaus ei ollut vain käsite sanakirjassa. Okei, ehkä se on hitusen liian pitkä, melkein seitsemän minuuttia. Seuravaksi valittu Billy on rullaava sävellys, kun taas Ptolemy kuuluu sarjaan eeppiset. Levyn päättävä Black-Hearted Woman voisi olla Sykesin toiselta mestariteokselta, 1987, jonka ripeämmin rullaavien joukossa kukaan ei huomaisi eroa muihin. Hyvä lopetus ja saa toivomaan lisää. Se on aina hyvän levyn merkki.

Blue Murder on jokaisen hard rockin ystävän pakkohankinta. Levy on surkean aliarvostettu ja tavallaan päätti John Sykesin nousukiidon. Mies oli kultaisen vuosikymmenen parhaita kitaristeja. No, on niitä huonompiakin tapoja epäonnistua, sillä kokonaisuus on puolikasta vaille napakymppi. Uusintapainoksen mukana tulee lyhyt essee, lisäkuvitusta ja Sykesin haastattelu. Bonusbiisejä ei ole.



19.11.2015, Munamankeli
http://www.rockcandyrecords.com http://www.johnsykes.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2610
Palaa »