Kansitaide V for Violence
The Book of V
CD
[ Inverse Records ]

( 6½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. The Hated Saint
02. The Downfall pt.I: To Feel Alive
03. Never Enough
04. Like It Like That
05. I Need You
06. A Place to Fill
07. God on a Trial
08. Sodomedia
09. Not a Word
10. What the Fuck!
11. The Downfall pt.II: Amourageddon

Kesto: 45min

V for Violencen musiikkia on vaikea luokitella oikein mihinkään olemassaolevaan kategoriaan ilman jonkintyyppistä kitkaa: kyllähän siellä industrial-henkisiä jippoja on (erityisesti Never Enoughissa), huutoa ja puhdasta laulua yhdistellään toisinaan hyvinkin Fear Factorya muistuttavalla tavalla ja lyhyissä ja ytimekkäissä kappaleissa on näennäisestä suoraviivaisuudestaan huolimatta jotkin hyvin niljakasta ja kulmikasta. Silti Fear Factoryn käyttäminen vertailukohtana ei ole oikeutettua tai oikeudenmukaista kummallekaan bändille, sillä V for Violencelta ei löydy staccato-riffejä käytännössä yhtään, vaan The Book of V:tä voisi kuvata parhaiten (joskin silti vaillinaisesti) industriaalimpana versiona Slipknotista. Genrerunkkauksen MM-kisojen kannalta levyä voisi kuvata nykymuotoisena nu metalina, vaikka sekin määritelmä on korkeintaan välttävä.

Oli genremääritelmä mikä tahansa, The Book of V on ammattitaitoisesti tehtyä musiikkia, jossa jokaisessa kappaleessa on selkeä koukku, välittömästi takaraivoon tarttuva jippo. Se on hyvä asia, sitä ei käy kieltäminen, mutta toisaalta selvä ”hittihakuisuus” saattaa tehdä tuotoksesta kertakäyttöisen, ja jossakin määrin tämä pitää paikkansa The Book of V:n kanssa: kun levyn on kerran kuunnellut loppuun ja vaikka kokemus ei ollut vastenmielinen, kertaakaan minulle ei tullut pakottavaa tarvetta kuunnella levy uudestaan putkeen, ja huomasin jaksavani korkeintaan kaksi kuuntelukertaa päivässä, sillä muutoin hyvistä tuotantoarvoista ja vahvoista sovituksista rapisi maali irti, paljastaen altaan keskinkertaista räimettä. Eli, ytimekkäämmin ilmaistuna, levy ei kestänyt intensiivistä kuuntelua.

Eräs asia, joka iski välittömästi ärsytyshermooni: sanoitukset. Yleensä olen varsin anteeksiantavainen lyriikoiden suhteen – vaikka hyvät lyriikat ovat aina huomattava plussa, sanoitusten tulee olla todella huonoja, jotta ne pilaavat kuuntelukokemustani – mutta tällä kertaa on nostettava kissa pöydälle, sillä The Book of V:n sanoitukset ovat mukarankkaa uhoamista pahimmalla ja teennäisimmällä mahdollisella tavalla. On toki argumentoitavissa, että kun soitetaan ytimekästä ja aggressiivista (ja angstista?) metallia, sanoitusten pitää kuvastaa tätä, mistä olenkin samaa mieltä, mutta missään yhteydessä eivät säkeistöt ”Tell me what's going on / what the fuck!” ole hyvää lyriikkaa, etenkään kertosäkeessä. Eikä tämä ole ainoa esimerkki, vaan jo vilkaisu kappalelistaan kertoo omaa kieltään ongelman laajuudesta.

The Book of V on perushyvä tuotos, mutta mitään merkintää se ei metallimusiikin aikakirjoihin jätä. Omaperäiseksi tarkoitetusta tyylistä huolimatta yhtye onnistuu soundaamaan tismalleen samalta kuin legioonat muita ”modernia nu metalia” (tai miksi sitä ikinä tahtookaan kutsua) soittavat poppoot. Paljon paskempaakin musiikkia maailmasta löytyy, mutta silti tartun ennemmin johonkin toiseen levyyn, jos vaihtoehto annetaan.



11.09.2015, Aleksi Peura
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
The Cult of V
The Cult of V
[ CD ]
http://www.vforviolence.com https://www.facebook.com/VforVIOLENCE Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1604
Palaa »