Kansitaide Judas Priest
Painkiller
CD
[ CBS/Columbia ]

( 10 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Painkiller
02. Hell Patrol
03. All Guns Blazing
04. Leather Rebel
05. Metal Meltdown
06. Night Crawler
07. Between the Hammer & the Anvil
08. A Touch of Evil
09. Battle Hymn
10. One Shot at Glory

Kesto: 46:09

Kaikella on alkunsa - Judas Priestin tuotannon ja yleensäkin kokonaisten albumien kuuntelussani se oli vuonna 3. syyskuuta 1990 julkaistu, kaikkien aikojen tuhovoimaisin heavy metal -teos, Painkiller. Kyseessä on ensimmäinen, ratkaisevin ja edelleen kaikkein tärkein heavy metal -levyni jota ei ole ylittänyt mikään menneiden lähes 25 vuoden aikana kun olen raskaan musiikin parissa kahlaillut. Painkiller käynnisti siihen asti vain satunnaisesti rockia ja metallia kuunnelleen pojan heavytaipaleen ja pakotti ensi kertaa kohdistamaan ajatukset juuri tiettyyn albumiin ja bändiin. Painkiller on malliesimerkki siitä miten yksittäinen albumi jyrää pysäyttämättömällä voimalla alusta loppuun ja aiheuttaa käänteentekevän muutoksen ihmisen elämässä.

Löysin Painkillerin sateisena marraskuun iltana vuonna 1991, kun polkaisin kaverini luo pelaamaan tietokonepelejä ja samalla selaamaan hänen kasettilaatikkoaan. Illan viimeisenä viihdykkeenä kaverini laittoi soimaan Painkiller C-kasetin ja antoi kansilehden katseltavakseni. Muistelen että ensikuuntelu veti hiljaiseksi ja kansilehteä lukiessani arastelinkin hieman, että "mitä ihmeen maailmanlopun musiikkia tämä oikein on"... Kasetti pyöri illan aikana muutamankin kerran ja syövytti sisimpääni kertakaikkisen unohtumattoman musiikkikokemuksen. Painkiller jäi peruuttamattomasti mieleeni ja alkoi vetää puoleensa yhä uudelleen. Minulla ei ollut varaa ostaa kasettia heti tuolloin, mutta Judas Priest ja muukin metallimusiikki alkoi tämän alkuräjähdyksen myötä kiinnostaa laajemminkin. Ensimmäistä kertaa aloin kiinnostua tietystä bändistä, levystä ja muustakin tuotannosta. Samalla tiellä olen tänäkin päivänä.

Keväällä 1993 kuunteluun tuli Metal Works '73-'93 -kokoelmakasettikin, josta sain esimakua bändin pitkästä historiasta ja valtavasta monipuolisuudesta. Tässä tutustumisen alkuvaiheessa mikään ei kuitenkaan kiinnostanut niin paljon kuin juuri Painkillerin biisit, vaikka Metal Works tarjoilikin erittäin laadukasta ja monenkirjavaa kuunneltavaa. Tuo kokoelmakasetti on ajan saatossa kulunut puhki ja vasta kesällä 1998 hankin Painkillerin ensi kertaa CD:nä. Tuohon aikaan hyllystäni taisi löytyä korkeintaan 10-15 muuta levyä ja ensimmäiset väkijuomailtamatkin vedettiin tuona kesänä tämän albumin toimiessa koko illan soundtrackina. Paljon on levyjä, bändejä ja genrejä tullut kokoelmaani noiden aikojen jälkeen, mutta Painkiller on silti edelleen ehdoton ykkönen. Painkilleristä onn tullut vuosien varrella minulle myös keräilykohde. Vanhan CD-painoksen lisäksi kokoelmaani on tarttunut t-paidasta alkaen jos jonkinlaista aiheeseen liittyvää. Jo vuosikymmen sitten ostin em. kaveriltani juuri tuon kyseisen C-kasetin sen käytyä hänelle tarpeettomaksi ja HooPeeltä löysin varaston viimeisen Painkiller-seinälipun. Levymessuilta on vuosien varrella jäänyt mukaan parikin perusvinyyliä ja myös kuvavinyyli. Tarpeekseen aiheesta ei voi saada, sillä onhan Mark Wilkinsonin maalaama kuva-aihe niin puhdasta ja ylivoimaista heavy metallia kuin voi olla. Uskon, että vuoden 2020 tienoilla Judas Priest julkaisee tästäkin levystä 30-vuotispainoksen, ja toivon että viimeistään siinä on bonuksena vuoden 1991 Rock In Rion keikka restauroituna.

Painkiller tarjoaa vertaansa vailla olevan kuuntelukokemuksen. Levyltä on helppoa napata mitkä tahansa – tai kaikki - kappaleet johonkin teemasettiin, mutta kuitenkin kuuntelen mieluiten koko levyn alusta loppuun useamman kerran. Biisien aggressiivinen voima, monipuolisuus ja vivahteikkuus sekä omassa tyylissään täysin lyömätön laulu takaavat että levy kestää kuuntelua kerrasta ja vuodesta toiseen sekä kutsuu luokseen yhä uudelleen. Siltikään Painkillerin ja yleensäkin Judas Priestin tapauksessa en jaksa miettiä yksittäistä levyä suhteessa bändin muihin julkaisuihin. Kuten muutkin Judas Priestin levyt, myös Painkiller on omanlaisensa teos ja aikansa kuva bändistä joka on aina kehittynyt eri suuntiin ja syvyyksiin albumista toiseen.

Joku on väheksynyt levyä sanomalla että ovathan muut bändit tehneet tällaista speed metalia tehty paljon aiemminkin, mutta tällä levyllähän Judas Priest nimenomaan tekee sitä mitä on tehnyt jo 70-luvulta lähtien, nyt vain entistä aggressiivisemmin ja aikaansa nähden suvereenisti. Joku taas voisi haluta että Judas Priestillä olisi diskografiassaan useampikin Painkillerin kaltainen albumi, mutta minulle riittää tämä yksi. Bändin paletissa on monenlaisia levyjä heavymetallin kaikilta osa-alueilta ja nautin niistä kaikista sellaisinaan ilman vertailuja, mutta Painkiller on kuitenkin oma henkilökohtainen suosikkini. Jos haluan kuulla takuuvarmaa heavy metalia joka läpäisee kaiken, tässä on se albumi jonka valitsen nopeimmin.

Kappaleiden sanoituksissa seilataan fantasian ja todellisuuden rajamailla. Ne voi tulkita eri tavoin, ne antavat ajatusta tosielämään ja niillä voi myös ruokkia mielikuvitustaan. Avauskappaleessa Painkiller saapuu maan päälle valtavalla ylivoimalla pelastamaan ihmiskunnan, Hell Patrol kuvailee armotonta soturijoukkoa ja All Guns Blazing esittelee liudan erilaisia väkivallan muotoja - näissä kappaleissa voisi olla kyse vertauskuvallisesti myös heavymetallin sanansaattamisesta voimakeinoin. Leather Rebel puolestaan voisi olla kuvaus metallimuusikon tai metallifanin yksinäisestä taipaleesta. Metal Meltdown palauttaa kuulijan jälleen tämän musiikkilajin voimaan ja valtaan, sitten Nightcrawler vie kuulijan keskelle kauhukertomusta jossa hirviö (tai jokin pahuus yleensäkin) uhkaa yön pimeinä tunteina. Between The Hammer & The Anvil peilaa osittain Judas Priestin 80-luvun lopulla läpikäymää itsemurhaoikeudenkäyntiä ja toisaalta tuo esiin tiettyä "me vastaan maailma" -asennetta ja sitä miten vastoinkäymisistä lopulta selvitään voittajina ja miten vastustajat kaatuvat. A Touch Of Evil puhuu hienoilla vertauskuvilla varjopuolista ja vääryyksistä joita kiihkomielisellä uskonnolla voidaan aiheuttaa. Levyn päättävä One Shot At Glory voisi olla kuvaus sodasta, mutta samalla se on myös rohkaisuhuuto henkilökohtaiseen taisteluun ja asioiden kunnialla loppuun viemiseen.

Painkillerin läpikuuntelu on aina yhtä tyhjentävä kokemus – ja kuitenkin joka kerta tekee mieli laittaa se soimaan heti uudelleen. Arvosana levylle on kirkkain kymppi mitä olen koskaan antanut tai tulen antamaankaan millekään levylle. Painkiller oli täyden kympin levy silloin neljännesvuosisata sitten ja on sitä edelleen. Turha edes kysyä minkä levyn ottaisin sinne kuuluisalle autiolle saarelle.



04.09.2015, Sabbathman
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Defenders Of The Faith (30th Anniversary)
Defenders Of The Faith (30th Anniversary)
[ 3CD ]
Redeemer of Souls
Redeemer of Souls
[ CD ]
A Touch Of Evil - Live
A Touch Of Evil - Live
[ CD ]
Nostradamus
Nostradamus
[ 2CD ]
Rocka Rolla/Sad Wings Of Destiny (reissues)
Rocka Rolla/Sad Wings Of Destiny (reissues)
[ 2CD ]
http://www.judaspriest.com https://www.facebook.com/OfficialJudasPriest Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 5561
Palaa »