Kansitaide Rigor Mortis
Rigor Mortis
LP
[ Capitol Records ]

( 10- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Welcome to Your Funeral
02. Demons
03. Bodily Dismemberment
04. Condemned to Hell
05. Wizard of Gore
06. Shroud of Gloom
07. Die in Pain
08. Vampire
09. Re-Animator
10. Slow Death

Thrash eli joskus 1980-luvun loppupuoliskolla upeimpia hetkiään, karkeasti vuosien 1984 ja 1990 välillä. Metallica oli tuon kauden alkupuolella vielä oikeasti voimissaan, ja Suuren Nelikon muutkin jäsenet, Anthrax, Slayer ja Megadeth, julkaisivat omat neljän suoransa niillä tienoin. 

Kakkoskasti Exoduksineen ja Dark Angeleineen oli aivan yhtä kovaa luokkaa, ellei ajoittain jopa reippaasti kovempaakin, ja tuo kärkinelikko onkin enemmän kaupallisen menestyksen muodostaman rankingin kärkipää kuin analyyttisen musiikillinen huippukaarti. Suomalaisista tuohon musiikillisen mestareiden liigan kakkoskastin ylimpään viidennekseen mukaan ehtivät esimerkiksi Stone ja A.R.G., vaikka molempien viimeiset mestarityöt lipsahtivatkin ajallisesti thrashin aikakauden alastulorinteen loivaan loppupäähän, hetkeen ennen genren alkuperäisen loiston ajan lopettanutta eutanasiapiikkiä.

Jos 80-luvun thrashin skenet jotenkin puoliväkinäisesti lajiteltaisiin maantieteellisesti, olisi Jenkkilän itä- ja länsirannikon välinen ero selkeä. Saksalainen thrash oli Tankardia lukuunottamatta varsin saksalaisen ryppyotsaista, eihän saksalainen huumorintaju ole koskaan ollut naurun asia. Brasilia on aivan oma lukunsa, eikä Suomi muiden Pohjoismaiden joukossa ainakaan häpeämään joudu. Kovia oltiin, todellakin.
 
Rigor Mortis, selvästi kaupalliseen kakkoskastiin jäänyt kummajainen, pompsahti esiin Texasista, jälkikäteen ajateltuna kaikkien suurten alueellisten skenejen ulkopuolelta. Eikä bändistä, kumma kyllä, oikein koskaan tullut suurta suosikkia, vaikka debyytti Rigor Mortis onkin mitä upein splatter-leffojen innoittama turpasauna. Liekö sitten hankala sijainti toiminut hidasteena, mutta jonkinlaiseen lievään UG-kulttimaineeseen noussut bändin esikoinen on vähintäänkin loistava levy. Harmittavan harvat ovat sitä kuitenkaan koskaan kuulleet.
 
Homman nimi on rehellisesti yhden kitaran ja varsin pinnassa möyrivän basson varaan rakennettu, selkeäsoundinen ja Bruce Corbittin kirvesmurhaajan makuisen huutolaulavan vokaalisuorituksen kantama 40-minuuttinen pitkäsoitto. Musiikki on thrashia, mutta varsin omanlaatuistaan sellaista, erityisesti kolme vuotta sitten bändin keikalla lavalle kuolleen Mike Scaccian veikeän kitaroinnin ansiosta. Mies oli sen aikaisen kitarointitekniikan omien polkujensa kulkija, ja tyyli on etenkin nopeimmissa kohdissa niin edukseen erottuvaa, että vastaavaan ei törmää vielä nykyäänkään, vaikka käytännössä kaikki thrashin kulmakivet ja kliseet onkin vuoden 2005 jälkeen ehditty kopioida nuoremman sukupolven toimesta moneen kertaan. Scacciaa oli vain yksi. Levätköön mestari rauhassa, mies lähti aidolla tavalla.
 
Jos rummut levyllä kärsivätkin hiukan pahvilaatikkomaisesta soundista, on levytys äärimmäisen rehellinen yhdessä mielessä: siltä ei mistään kohdalta löydy kahta kitararaitaa, vaan myöhemmin punkkiin sortuneen Casey Orrin särötön basso toimittaa aina tarvittaessa kakkoskitaran virkaa. Soolojen ajan levyn soundi onkin velmua kuultavaa, basson ja rumpujen kannatellessa taustaa samalla kun Scaccia latoo pöytään arviolta sata nuottia sekunnissa. Mutta ainakin bändi pystyi nelimiehisenä ja yksikitaraisenakin soittamaan biisit sellaisina kuin ne olivat levylle päätyneet. 
 
Kitaroinnin ja oman verta roiskivan soundinsa lisäksi levyn biisien sävellystyö on omanlaistaan, mahdollisimman hyvällä tavalla. Rigor Mortis olisi voinut jossain rinnakkaisuniversumissa olla oman alagenrensä kantaisä, sen verran levy poikkeaa kaikkien suurten skenejen peruskaavoista. Mutta se hautautui jotenkin oudosti jonnekin, eikä ole oikein vieläkään saanut ansaitsemaansa huomiota, huolimatta neothrashin kaikenkattavasta arkeologisesta kaivannasta uusien vaikutteiden löytämiseksi esikuviensa levyjä nuorempien farkkuliivimiesten soitannan innoittajiksi.
 
Suuri on murhe Scaccian poismenon vuoksi, Rigor Mortis kun ei koskaan suoriutunut Suomeen asti konsertoimaan. Eikä tämän levyn armotonta selkäsaunaa voi luoda mitenkään uudelleen ilman kyseistä miestä kitaran varressa. Rigor Mortis jää siis ikuisesti kokematta livenä, eikä montaa sellaista yhtyettä ole koskaan ollutkaan että se samalla tavalla voisi ihmistä sielun juuria myöten harmittaa.
 
Jos Rigor Mortis ei ole vielä tuttu platta, niin tutustukaa ihmeessä. Vaikea on kuvitella että siihen käytetty aika kasarithrashin ystävää jälkikäteen harmittaisi.


01.09.2015, Napero
https://www.facebook.com/rigormortis25 http://dirtheadmerch.storenvy.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2018
Palaa »