Kansitaide Simulacrum
Sky Divided
CD
[ Inverse Records ]

( 8½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Timelapse
02. Behind the Belt of Orion
03. Broken
04. Embrace the Animal Within
05. Deep in the Trenches
06. The Abomination
07. Sky Divided
08. Enter Hyperion
09. A New Beginning

Total: 61min

Luin Simulacrumin Sky Dividedin kuuntelun aikoihin Hugh Howeyn Siilo-kirjan jatko-osineen ja aika oivallista taustamusaa kyseiseen kirjaan tämä oli. Ainakin omassa päässäni sekä kirja että levy sijoittuvat samankaltaiseen maailmaan. Kirjasarja on mainio, mutta levy nokittaa tästä vielä aavistuksen. Kansitaiteesta, levyn teemasta ja tähän mennessä julkistetusta videosta assosioituva dystooppinen scifi-fantasia (Fallout-pelisarja, Mad Max -elokuvat ja mitä näitä nyt onkaan) on toki aika yllätyksetön progemetalliteemalevyn aihe, mutta näin hyvin toteutettuna ei siitä viitsi nillittää, etenkin kun levy on täysin omin voimin visioitu, toteutettu ja kuvitettu videoineen kaikkineen, hattua on pakko nostaa.

Levy toki toimii ilman kirjaakin. Itse asiassa toimiikin vallan mainiosti! Edellisestä, varsin kelvollisesta levystä on menty eteenpäin aimo loikka. Jokaisella osa-alueella on parannettu huomattavasti, mutta varsinkin laulaja Nikke Broman on nykyisellään varsin oivallinen vokalisti, raspimmat alueet ovat saaneet roimasti uskottavuutta ja progemetalliset korkeat puhtaatkin ovat huomattavasti vapautuneemmat. Myös rumputyöskentely vakuuttaa ja erityismaininta menee basistin Chapman Stickin käytöstä. Musiikillisesti ei heti löydy suoraa vertailukohtaa, mutta akseli Threshold-Dream Theater-Sonata Arctica asettanee ajatukset oikeaan lokeroon.

Genren mukaisesti levyllä on erillinen intro, pari yli kymmenminuuttista pläjäystä ja niiden lisäksi kuusi viiden minuutin huippeilla kellottavaa "normaalia" biisiä. Näistä "normaaleista" biiseistä varsinkin Enter Hyperion nousee esiin heti ensimmäisellä kuuntelukerralla hengästyttävällä tempolla ja in-your-face -asenteella. Myös videobiisi Deep in the Trenches toimii useamman kuuntelunkin jälkeen ja Semi-balladi Brokenin maukas saksofonisoolo (à la Max Zenger) tuo hyvään biisiin mukavan soundiyllätyksen. Pidemmät proge-eepokset The Abomination (hieno bassoriffi, muuten) ja varsinkin levyn päättävä A New Beginning ovat parasta kotimaista monimutkaista metallia hetkeen. Valitettavasti ihan jokainen levyn biiseistä ei ihan parhaaseen A-luokkaan asti yllä, mutta ei siellä yhtään täydellistä hutiakaan ole, eivätpähän nyt vaan nouse ihan samanlaiseen hurmioon kuin levyn mestariteokset.

Kuten todettu, ei Simulacrumin soittotaidossa ole mitään valittamista ja yhtye hyppää kertaloikalla ellei nyt Euroopan niin ainakin Suomen progegenren kärkikahinoihin yhdessä Adamantran ja Malpracticen kanssa. Yhtyeen eduksi on vielä sanottava, että yhtään turhaa oman soittotaidon esittelyä ei levylle asti ole saatettu, kypsän yhtyeen merkki sekin. Joitain kuulijoita voinee koskettimiin ujutettu lievä 70-lukulainen soundimaailma häiritä, itseäni häiritsi taas se, että koskettimet eivät ihan meinaa joka kohdassa istua miksaukseen, osittain käytettyjen soundien ja osittain balanssien takia. Tässä ehkä levyn isoin miinus, joka ei sekään ole iso miinus.

Vaikkei levy aivan napakymppi ole, niin tasaisen kehityskaaren mukaisesti seuraavasta levystä on lupa odottaa jättipottia. Taidanpa kuitenkin ottaa lasillisen mallasviskiä, laittaa levyn vielä kertaalleen soittimeen ja istun rauhassa nauttimaan.

8,5/10
Jaakko Nikko


Progressiivisen melodisen metallin Suomen kentälle ei yrittäjiä ole koskaan noussut kuin sieniä metsään syyssateella, mutta suhteessa rajallinen määrä bändejä on yleensä tehnyt kauttaaltaan joko hyviä tai loistavia albumikokonaisuuksia. Säännön vahvistavaa poikkeusta ei saada turkulaisen Simulacrumin Sky Divided -kakkosestakaan, vaikka albumin noin tunteroisen mitan haltuun saaminen vaatii genrekin huomioon ottaen runsaasti kuuntelua.

Vuodesta 2000 toimineen ja viimeiset kolmisen vuotta elokuun lopussa ilmestynyttä Sky Dividedia haudutelleen Simulacrumin musiikillinen agenda on uusimmallaan ollut vähintäänkin kunnianhimoinen. Bändi on kuitenkin onnistunut tavoitteissaan likimain kiitettävästi, vaikka heti lähdössä musiikin ja kaikkien sen osasten määrän käsittäminen tuntuu kaikkiruokaisellekin musiikkidiggarille liki mahdottomalta tehtävältä. Levystä saa ensikierroksella jopa osittain negatiivisen kuvan siksi, että se tuntuu olevan suunnattu lähinnä genren nurkkapielet tarkimmin tunteville tai bändille itselleen. Levyä kuunnellessa apokalyptisen klaustrofobista fiilistä vahvistaa mielikuva siitä, kuinka kuulija juoksisi vanhassa suuressa tehdashallissa, joka on juuri räjäytetty ja kaikki palikat ovat kaatumassa päällesi ja hautaavat sinut alleen hetkenä minä hyvänsä.

Vastaanottajan kujanjuoksua helpottavat jo edellä mainittu runsas toisto sekä äänitteen jokseenkin vahva melodinen tarttuvuus. Kertosäeorientoituneen näkökulmasta selkeiden johtoriffien lisäkäyttö olisi parantanut Sky Dividedin purevuutta muutaman askeleen verran. Toisaalta, bändin itsensä tuottamana, kokonaisuus on takuulla tarkoin harkittu ja juuri sellainen, millaiseksi Simulacrum-kuusikko Niclas, Petri, Solomon, Chrism, Olli ja Henri on sen tarkoittanutkin. Kertsivetureiden metsästäjille suositeltakoon lämpimimmin kuitenkin biisimitoiltaan levyn lyhintä laitaa edustavia Embrace the Animal Within, Deep in the Trenches sekä Enter Hyperion -kappaleita.

Musiikin lisäksi tieteiselokuvista, -kirjallisuudesta ja -tietokonepelistä ammentavia lyriikoita auttavat paremmin sisäistämään bändin YouTubessa julkaisemat videot edellä mainitusta Embrace the Animal Withinistä ja nimiralli Sky Dividedista.

Kuten suomalaiset levyttävät metallibändit yleensäkin, Simulacrum-miehistö on pullollaan huikeaa soitannollista osaamista, paikoin jopa virtuoosimaista suorittamista. Sen korostaen paljastaa ainakin Sky Dividedin suhteellisen luomu soundi, vaikka sitä varmastikin on ruuvattu paikalleen millimetrimitan kanssa. Eikä sillä, miksaus on tasapainoinen ja äänimaailma reilusti orgaaninen, mikä tekee paketista voittopuolisesti aidomman.

Referenssinä vielä – mikäli Symphony X, Circus Maximus tai Shadow Gallery uppoavat, on tuorein Simulacrum-päivitys kaiken sen kuuntelutyön arvoinen.

8+/10
Jaakko Silvast



01.09.2015, Jaakko Nikko / Jaakko Silvast
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
The Master and the Simulacrum
The Master and the Simulacrum
[ CD ]
https://www.facebook.com/simulacrumofficial http://www.simulacrum.fi/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Soita Spotifyssa Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2735
Palaa »