|
01. High On Fire: Hung, Drawn and Quartered
02. Neurosis: Locust Star
03. Amorphis: Divinity
04. Alchemist: First Contact
05. Unsane: Sick
06. Alabama Thunderpussy: Motor-Ready
07. Uphill Battle: Ripped Off Face
08. The Dillinger Escape Plan: The Mullet Burden
09. Benümb: Breathing Life Into Predestined Failure
10. Brutal Truth: Dead Smart
11. Blood Duster: P.S.S.
12. Today Is The Day: Pinnacle
13. Deceased: Elly’s Dementia
14. Amorphis: Black Winter Day
15. Neurosis: Under The Surface
16. Dead World: The Machine |
Tällä kokoelmalla on ensimmäistä kertaa niputettu Relapselle levyttävien/levyttäneiden bändien promovideoita. Kun katsoo esiintyjälistaa, voi arvata että on turha odottaa kilttiä, siloiteltua ja kaunista tavaraa. Pikemminkin touhun voi summata sanoilla hikistä, säröpitoista ja meluisaa. Mielenkiintoa kohottavat erityisesti sellaiset nimet kuin Neurosis, High On Fire tai Brutal Truth.
Pelin avaa High On Fire kappaleellaan Hung, Drawn And Quartered. Video on tyypillinen, liveen perustuva, mutta niin tyylikkäästi toteutettu, että se tukee itse biisin maanisuutta.
Neurosisin Locust Star onkin jo vanha tuttu yhtyeen nettisivuilta, mutta vihdoin tämänkin näkee tasokkaalla kuvanlaadulla. Pätkä on hyvin simppeli ja tässäkin on pohjalla livekeikka. Mustavalkoisuus ja pieni ”vanhennusfiltteri” toimivat vallan hyvin. Yhtyeen jo tavaramerkiksi muodostunut visuaalisuuselementti ei kuitenkaan tässä ilmene lainkaan, sääli.
Amorphisin kappale Divinity on jo huomattavasti MTV:mäisempi ja melkoisen tavanomainen idealla ”jätkät soittavat huoneessa”. Kun itse biisikään ei ole kovin erikoinen, menee tämä ohi vähän luvattomankin helposti ja mieleen tuleekin, että bändi on aika yksinäisen tuntuinen muun, primitiivisemmän ulosannin seassa.
Australialainen Alchemist palauttaa taas normaalijärjestyksen biisillä, jossa on runsaasti särmiä. Kappale kuitenkin yllättää monipuolisuudellaan ja itse video on hyvin hypnoottinen, psykedeelinen ja värikäs. Tämänsuuntaista visuaalisuutta odottaisi ehkä enemmän Neurosisin suunnalta.
Unsanen pätkä tarjoaa taas runsaasti hikeä ja livehenkisyyttä, mutta menee ohi tylsän biisinsä takia.
Etelävaltioiden lippu taustanaan pistää hapokasta melurokkia kehiin Alabama Thunderpussy ja mieleen tulevat lsd:tä nurmikolla vetelevät hipit ja prätkäjätkät. Video sentään ainakin tukee itse musiikkia, vaikka itse kappale ei juuri kolahdakaan.
Uphill Battlen raina taas lienee sieltä halvimmasta päästä: Näyttää siltä, että se on lähes täysin jossain treenikämpällä kuvattu, eikä varsinkaan kuvan rytmitys toimi lainkaan. Silloin kun biisissä on kovin meno päällä, niin leikkaukset ovat pitkiä ja yksitoikkoisia, ja kun kappale hiukan rauhoittuu, niin leikkaukset muuttuvat kiivaiksi ja intensiivisiksi. Moinen ristiriitaisuus saa olon sekavaksi, eikä videota viitsi kovin moneen kertaan katsoakaan, vaikka kappale onkin kohtuullisen hyvä.
The Dillinger Escape Planilta ei kai oikein voi muuta odottaakaan, kuin maanisuutta ja sekapäisyyttä. Ja tätä mielikuvaahan kuvallinenkin puoli sitten vahvistaa. Miesten soittaessa ihmisjoukon keskellä tulee väkisin pohdiskeltua, aiheuttaako yhtyeen musiikki kenties epilepsiaa. Vilahtaapa videolla itse legendaarinen herra Dillingerkin omassa persoonassaan ja hupaisasta biisin nimestä, The Mullet Burden, voi vain arvailla sanoitusten taustaa.
Benümbin vuorolla tarjoillaan puoliksi liveä ja puoliksi mellakkapoliisien pamppua viattomille mellakoitsijoille kiireisen punkgrindin tahtiin. Musiikkiin sopivaa kuvamateriaalia siis.
Brutal Truth lienee jonkin asteinen legenda, mutta tämänkertainen video ei tarjoa mitään kovin ihmeellistä peruslivehäröilyn muodossa. Biisi ei ole kovin kaksinen sekään.
Seuraavana vuoroon astuu Blood Duster ja bändin video aiheuttaa lievää huvittuneisuutta: Jäsenet soittavat jossain kellarintapaisessa samanlaiset huppariasusteet päällä ja vokalisti huitoo hiphop-artistien tapaan kohti kameraa, kuin sen linssi aiheuttaisi jonkin sortin motoriikkahäiriöitä. Hommassa haiseekin selvä parodia nu-metal-scenen suuntaan.
Today Is The Day lienee tunnetuin vokalistidynamonsa Steve Austinin vähemmän tasapainoisen mielenterveyden takia. Miehen maanisuus ilmenee jonkin verran myös Pinnacle-kappaleeseen tehdystä videosta, mutta biisin lyhyys jää harmittamaan.
Deceasedin vuoro onkin sitten olla kokoelman ylivoimaisesti pitkin ja tylsin akti. Kappale olisi vallan toimiva, jos se loppuisi reilun kolmen minuutin jälkeen, mutta kun ei niin ei, progeilu sen kun jatkuu loputtomiin. Visuaalinen anti tarjoilee metsissä samoilua vanhojen Norja-videoiden ja The Blair Witch Projectin hengessä.
Amorphis on Neurosisin ohella toinen kokoelman kahdesta bändistä, joilla on etuoikeus esiintyä peräti kahden videon voimalla, nyt vuorossa on kappaleena ehkä bändin tunnetuin raita, Black Winter Day. En ole videota aiemmin nähnyt, mutta minusta se ei oikein tehnyt oikeutta itse biisille. Pikemminkin päähän tulvivat mielikuvat vanhoista pökkelöistä pukudraamoista kaikessa korniudessaan. Pisteet sentään siitä, että mustasta talvipäivästä ei voisikaan laulaa uskottavasti, jos videolla olisi lunta. Sääli hyvää biisiä, sillä video ei tee sille oikeutta.
Under The Surface tuo vihdoin hiukan esiin Neurosisin visuaalisempaakin antia. Times Of Gracelta peräisin oleva kappale on kerrassaan loistava, ja videokin näyttää pirun hyvältä. Kuitenkin muutaman minuutin jälkeen iskeekin totaalivitutus, kun havahtuu faktaan, että biisi on lyhennetty radikaalisti ”videoystävällisempään” muotoon. Minusta moinen temppu on suorastaan rikos, sillä kyseisen yhtyeen musiikki ei pätkittynä todellakaan pääse oikeuksiinsa. Steve von Tillin karvaisesta olemuksesta tulee muuten jonkin verran mieleen eräs kotoisen Dead In The Waterin jäsen, hauska yhteensattuma...
Kokoelman päättää kunniakkaasti yhtye nimeltä Dead World. Sen musiikki on hyvin primitiivistä ja visuaalinenkin totetus tukee mielikuvaa oikein hienosti. Video sisältää runsaasti vanhoja filminpätkiä ja on kiintoisaa katsottavaa.
Summa summarum: Relapsen Recollection on kelpo tekele, eikä sisällä mitään ylimääräistä, vaan vain pelkät musiikkikappaleet. Hyvä että lafka muistaa tässä mainostaa edes itseään. Mitään muutahan ei kuitenkaan luvattukaan, joten tähän antiin on tyytyminen. Se kuitenkin hiukan kaivelee, etteikö Relapsen mittavasta death metal –kaartista olisi löytynyt yhtäkään videototeutusta mukaan. No, toivottavasti tämä korjaantuu hamassa tulevaisuudessa.
23.12.2003, Marko Saarinen |
|
![Endzeit Bunkertracks [ACT VI]](http://www.imperiumi.net/albumcovers/a1471be17f5eeeb1277775cdf13eda0f.jpg "Endzeit Bunkertracks [ACT VI]")
