Kansitaide Megadeth
Youthanasia
CD
[ Capitol/EMI ]

( 8 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Reckoning Day
02. Train of Consequences
03. Addicted to Chaos
04. A Tout le Monde
05. Elysian Fields
06. The Killing Road
07. Blood of Heroes
08. Family Tree
09. Youthanasia
10. I Thought I Knew It All
11. Black Curtains
12. Victory

Kesto: 49:57

Olipa kerran, varhaisella 1990–luvulla aika jolloin Megadeth oli allekirjoittaneelle maailman paras bändi. Tuo aika kattoi melko tarkalleen levyt Rust in Peace ja Countdown To Extinction. Olin saanut Mega-herätykseni jo vuoden 1988 mahtavalla So Far, So Good... So What? -albumilla, mutta vasta jo kaikkien aikojen kovimmassa kitarabändissä, Cacophonyssa, älyttömästi diggaamani Marty Friedmanin yhtyeeseen liittyminen, Holy Wars..., Hangar 18 ja varsinkin Tornado of Souls – joka edelleenkin kuuluu kymmenen parhaan koskaan kuulemani kappaleen joukkoon – räjäyttivät pääni korjauskelvottomaan kuntoon. Countdownin ilmestyttyä kuuntelin albumia fanipojan pakkomielteisellä innolla kuukausia putkeen, joka kuuntelulla sitä enemmän digaten.

Sitten, vuonna 1994, ilmestyi Youthanasia, ja oli aluksi valtava pettymys. Ajan kanssa se on lunastanut paikkansa "Megadethin hyvien albumien" joukossa, mihin tietysti vaikuttaa sekin, että yhtye on tehnyt Youthanasian jälkeen ilmestyneillä albumeilla luvalla sanoen melko epätasaista jälkeä. Youthanasialla kuitenkin vaikutti vielä se kovin Megadeth-kokoonpano Mustaine-Ellefson-Friedman-Menza.

Youthanasian teko oli Mustainen mukaan yhtä kamppailua bändin muiden jäsenten yrittäessä ohjata bändin päätöksentekoa demokraattisempaan suuntaan. Ehkä siksi Megadeth suuntasi levyllä aina vain kauemmas thrashmetallisesta menneisyydestään. Sellaisesta toki oli voimakkaat viitteet ilmassa jo edeltävän albumin aikana. Youthanasiaa leimaa myös sanoituksellisen tarjonnan ajautuminen kauemmas Mustainen henkilökohtaisista aiheista ja kiukun kohteista, se onkin levyn sekä heikkous että voima: Megadeth oli tähän saakka ollut parhaimmillaan aina ollessaan kantaaottava tai vihainen. Youthanasian yleismaailmallisemmat aiheet viehättivät laajempia yleisöjä, Mustainen henkilökohtaisen päihdehelvetin ruotimiset Skin O' My Teethin ja Sweting Bulletsin tyyliin jäädessä pois. Kiukun, introverttiyden ja suoranaisen vittumaisuuden karsiutuessa Megadeth kuitenkin menetti sitä purevuutta josta siinä niin kovasti nautin.

Vaikka Youthanasiaa ei ehkä voi enää kutsua tekniseksi thrashiksi, Megadethin tavaramerkiksi muodostuneita kimurantteja riffejä albumilla kuitenkin vielä riittää avauskappale Reckoning Daysta junapelureista kertovaan Train of Consequencesiin ja muuten aika vaisuun filleribiisiin Black Curtains saakka. Kovimpana hittinä levyltä jäivät eloon juuri Train of Consequences ja bändin muuhun siihenastiseen tuotantoon verrattuna hyvinkin mainstreamin makuinen kuoloballadi A Tout Le Monde, jota en oikeastaan vieläkään osaa arvostaa samalla tavalla kuin useimmat, sillä minulle se merkitsee Megadethin alamäen alkupistettä. Oma antipatiani levyä kohtaan ei kuitenkaan sitä muuta, että Youthanasiakin oli jo ilmestyessään parempi levy kuin useimpien muiden bändien useimmat albumit. En vain ole ollut samanlainen Megadeth-fani sen jälkeen kuin vielä aikaisempien parin albumin aikana.



31.03.2015, Mape Ollila
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Killing is My Business… And Business is Good
Killing is My Business… And Business is Good
[ CD ]
Dystopia
Dystopia
[ CD ]
Super Collider
Super Collider
[ CD ]
Super Collider
Super Collider
[ iTunes ]
So Far, So Good... So What?!
So Far, So Good... So What?!
[ CD ]
http://www.megadeth.com/ https://www.facebook.com/Megadeth Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3723
Palaa »