|
01. Des Blutes Stimme
02. Irminsul
03. Auf die Ahnen
04. Wjerewulf
05. Homo Decadencia
06. Im Grau'n der Nächte
07. Teutonenzorn
08. Woutes Heer
09. Im Gedenken...
|
Vaikka saksalainen Riger ei ole aiemmilla levyillään erikoisemmin saanut kulmakarvoja kohoamaan, on tämä uutukainen, bändin kolmas täyspitkä sarjassaan, aivan toisen tasoinen julkaisu. Des Blutes Stimmen tyyli on kovin melodista ja jopa melko folkahtavaa pakanametallia, joka onnistuu erottumaan tyypillisestä meloblackista kiitettävän hyvin. Edelliseen levyyn - Haminja - verrattuna omaperäisyyttä löytyy mukavasti ja biisit ovat paljon mukaansatempaavampia kokonaisuudeltaan. Vaikka melodisesta metallista onkin kyse, ei mistään yltiöpäisestä nysväämisestä ole kyse, vaan potkua löytyy riittävästi. Meneviä biisejä korostaa todella onnistunut tuotantopuoli, joka toimii suorastaan täydellisesti biisien kanssa. Melodioille riittävän kirkas, mutta muuten kuitenkin vahva kitarasärö lisää biiseihin lisäpotkua eikä soundeissa muutenkaan minkäänlaista valittamista ole. Vokaalipuoli on lähinnä perinteistä black metal -rääkylaulantaa, mutta onpa mukaan päätynyt myös muutamia örinäkohtia. Muutamista todella hyvistä riffeistä huolimatta Des Blutes Stimme ei yllä kokonaisuutena hirveän ylös. Varmatoiminen levy, joka sisältää kuitenkin hieman liikaa peruskamaa noustakseen klassikkokastiin. Joka tapauksessa tutustumisen arvoinen.
7,5/10
Serpent
Saksastako hyvää örinää? Outo ajatus. Pelkkä ajatus saksalaisesta bändistä puistattaa. Rammstein on jättänyt ikuiset traumat. Noh, asiassa eteenpäin. Rigerin kolmas lätty, "Des Blutes Stimme", on takuuvarmaa tavaraa bändin ja perus-deathin ystäville. Tasaisen tappavaa tahtia ja jyrää tarjoillaan alusta loppuun ilman sen suurempia yllätyksiä. Ainoana valopilkkuna levyllä välähtää rieskan kolmas raita "Auf Die Ahnen" jonka tahtiin voi keikkua vaikkapa keinutuolissa, suu hillittömässä virneessä. Mitä? Eikö se kuulu metalliin? Ja pyh, sanon minä. Tämä on nimittäin ainoa asia joka nostaa Rigerin levyn pisteet yli maagisen viiden pisteen. Yksitoikkoisuutta suurempi miinus levyllä on kuitenkin käytetty kieli, eli saksa. On toki arvostettavaa että bändi tekee musiikkia omalla kielellään mutta Rammsteinin vaikutus heikkoon mieleeni on tehnyt sen että vihaan kyseistä kieltä yli kaiken. Jos örvellys tulisi englanniksi, olisi pistemäärä ehkä pykälän-pari korkeammalla.
6,5/10
Niko Kotkavalkama
18.01.2003, Serpent / N. Kotkavalkama |
|
