Kansitaide 2 Wolves
Shelter
CD
[ Inverse Records ]

( 7- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Freedom of Two
02. Surrounding Fields and Stars in the Sky
03. Wake of Beauty
04. Scar Collection
05. Visitors
06. Serpentine Paths in the Autumn Night
07. Shelter
08. The Lake of Black Swans

Syksyllä 2014 julkaistu Shelter on eteläkarjalaisen 2 Wolvesin kolmas täyspitkä. Ottaen huomioon että yhtye on perustettu 2010, voi bändin julkaisutahtia pitää suhteellisen kiivaana: Debyytti Gentlemen, Please näki päivänvalon 2011 ja toinen kokopitkä Men of Honour putkahti ulos heti seuraavana vuonna. 2013 oli välivuosi, mutta silloinkin purkitettiin Raventale-single josta tehtiin myös musiikkivideo. Julkaisuja on siis jo pukannut aika lailla, ja yhtyeen lyhyehkö historia tuntee myös muutoksia ja erilaisia vaiheita siinä määrin, että kertalukemalla on haastavaa pysyä kartalla. Alun perin kaksimiehisenä aloittanut kokoonpano on debyytin julkaisun jälkeen laajentunut viisihenkiseksi, ja nyt ollaan kvartettimuodostelmassa, vokalisti Ilkka Valkosen jätettyä yhtyeen. Bändi päätti olla etsimättä korvaajaa Valkoselle ja vastuun puhtaista lauluista otti kitaristi Ossi Viren. Tällä haavaa 2 Wolves operoi kokoonpanossa Aleksi Susi (örinälaulu, ohjelmointi), Ossi Viren (puhdas laulu, kitarat), Niko Pennanen (rummut, ohjelmointi), Toni Rantala (basso, laulu).

Musiikkia kuvaillaan goottimetalliksi, johon vaikutteita on ammennettu melodisesta death metalista, doom metalista sekä suomalaisesta luonnosta ja melankoliasta. Shelter-levyn puolestaan kerrotaan olevan teema-albumi, joka kertoo kummitustaloon sijoittuvan traagisen rakkaustarinan. Aihe kuulostaa oudohkolta, mutta annetaan musiikin kuitenkin puhua puolestaan.

Shelter on tiivis, vajaat 40 minuuttia kestävä albumi, jonka biisit ovat enimmäkseen neljän-viiden minuutin vetoja. Poikkeuksen kaavaan tekevät lyhyempi nimikkokappale, jonka voi jo ennalta arvata instrumentaaliksi, sekä selkeästi levyn pisin The Lake of Black Swans -päätösraita. Mitään kaahailua Shelter ei juurikaan sisällä ja kaasua poljetaan antaumuksella vain hetkittäin; sen sijaan rauhallisempaa tunnelmointia levy tarjoilee usean hetken verran. Muutaman kappaleen kohdalla (Freedom of Two, Surrounding Fields and Stars in the Sky, Serpentine Paths in the Autumn Night) en voi välttyä melko suorilta To/Die/For -mielleyhtymiltä, myös ja eritoten Virenin ulosannissa. Äänen sävy lipuu melkoisesti To/Die/For -vokalisti Japen suuntaan, saavuttamatta kuitenkaan aivan vastaavaa överiyttä. Kaiken kaikkiaan Viren hoitaa tonttinsa laulajana varsin kelvollisesti ja hänen äänensä on paikoitellen jopa kantavana voimana, Scar Collectionin toimiessa kenties parhaana esimerkkinä. Aleksi Suden örinälaulujen laadusta on sen sijaan vaikeampi päästä perille, nämä kun valtaosan ajasta puuroutuvat ja hukkuvat taustalle. Selkeimpiä näytteitä kuullaan biisikaksikossa Visitors – Serpentine Paths in the Autumn Night. Näissä örinät eivät kuulosta hassummilta, mutta puhtaan laulun ja örinän tuutatessa korviin samanaikaisesti jää viimeksi mainittu häviäjän rooliin ja lähes hautautuu kuulumattomiin. Puhtaalle laululle on ilmeisesti haluttu antaa tällä levyllä lisää tilaa, mutta kenties laulutyylien yhdistämistä voi vielä jatkossa hioa, jos örinät kuitenkin halutaan mukana pitää.

Shelterin kuuntelu ei ole mitenkään tuskallista ja biiseissä ja niiden rakenteissa on hyvinkin järkeä – hetkittäin tosin biisien kuluissa on havaittavissa jopa tiettyä ennalta-arvattavuutta. Ainakin tälle kuulijalle tulee väkisin sellainen fiilis, että tässä vielä haetaan sitä omaa tyyliä eikä se niin sanottu oma juttu ole vielä ihan hahmottunut. Toisaalta tämä on bändin vaiherikkaan ja kuitenkin suhteellisen lyhyen historian huomioon ottaen ymmärrettävää, eikä bändiä voi missään nimessä lahjattomaksi sanoa. Tällaisenaan homma ei kuitenkaan riitä, ja se kuuluisa haaste on muista vastaavilla vesillä seilaavista bändeistä erottuminen. Savotta ei mikään aivan helppo olekaan, tämä musiikkityyli kun ei yleisestikään varsinaisesti suurta omaperäisyyttä huou.

Levyltä ylitse muiden nousee lopulta synkkä The Lake of Black Swans, joka ei kestostaan (7’48) huolimatta tunnu pitkältä tai puuduttavalta vaan vangitsee kuuntelemaan.

Kehitettävää 2 Wolvesilla on edelleen roimasti, mutta ainakin suunta tuntuu Shelterillä löytyneen.



21.01.2015, Marja Matikainen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Men of Honour
Men of Honour
[ CD ]
https://www.facebook.com/2Wolvesfinland Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1094
Palaa »