|
Metal Dictator
1. Heroes of the Night
2. The Lake of Fire Still Burns (3rd Episode)
3. Hammer of Hell
4. Stranger in the Paradise
5. The Warlock
6. Voice from Beneath
7. Satan's Militia
8. Creation of Pagan Gods
9. Act of Violence
10. Metal Dictator
Soldier from Hell
11. Thou Shalt Serve in Hell
12. Black Denim & Church Burning
13. Control the Weak
14. Oath to Metal
15. Unchain the Pagan Gods of War
16. Darkness Prevail
17. Child of Fire
18. Soldiers from Hell
19. Under the Church
Kesto: 72:02 |
Ruotsalaista Devil Lee Rotia voinee pitää lähinnä Pagan Rites ja Autopsy Torment -bändien sivuprojektina, joka keulahahmona häärii itse herra DLR. Vaikka
kyse onkin lähinnä sooloprojektista, löytyy tältä tuplalevyltä muitakin soittajia, joten mistään puhdasverisestä sooloilusta ei kyse ole. Koska levylle on
upotettu kaksi kokonaista levyä, löytyy levyltä pituuttakin runsaat 70 minuuttia.
Peruspiirteiltään levyn molemmat puoliskot ovat samaa tavaraa, mutta Metal Dictator erottuu näistä kahdesta selvästi edukseen. DLR:n veivaama kasarihevi on
muuten ominaista esikuvilleen melodisine fiilistelyineen ja riffittelyineen, mutta laulutyyli on lainattu pikemminkin saman aikakauden Bathorylta. Lopputulos
on siis mm. Iron Maiden -vivahteista heviä rääkylauluilla, joten luultavasti kaikille perinnehevin ystäville DLR ei uppoa milliä syvemmälle. Toisaalta Devil
Lee Rotia voisi pitää myös hieman Venom/Bathory-henkisenä old school BM -variaationa, mutta viime kädessä kyse on henkilökohtaisista assosiaatioista ja
vaikuttimista.
Metal Dictatorin sisältö on sekä biisiensä että soundiensa puolesta selvästi parempi. Soldier from Hell kuulostaakin levyn alkupäähän verrattuna varsin
demomaiselta ja hiomattomalta, ja levyn arvosana heijastaakin näiden kahden kokonaisuuden keskiarvoa. Siinä missä MD:n soundipuoli on kohtuullisen hyvä,
joskin ilmeisen tarkoituksenmukaisesti amatöörimäinen, on SfH:n tuhnuisempi äänimaailma hieman ankea ja munaton. Lopputulos kuulostaa monen raaemman
BM-bändin tyyliseltä ulosannilta, ja sellaiseen soundi varmasti sopisikin paremmin, mutta tämänkaltaisen tavaran kanssa homma vain ei kovin hyvin toimi.
DLR:n rujot rääkyvokaalit sen sijaan ovat molemmilla teoksilla perushyvää tasoa, joista ei valittamista löydä - ainakaan sikäli, jos ylipäätään kestää
kuunnella kasaritavaraa rääkyen.
Pakettina MD/SfH jättää ristiriitaisen tunteen. Alkupuoli on kohtuullisen hyvää tavaraa ilman suurempia valittamisen aiheita, mutta SfH tuntuu turhalta
täytteeltä, jonka poistamalla levyn taso paranisi selvästi. Toisaalta, kun samalla rahalla saa kaksi levyä, niin ei auta valittaminen, sillä voihan ne
huonommat biisit aina jättää kuuntelematta. Siitä huolimatta arvosanaan on huomioitu molempien levyjen keskiarvo rehellisen kokonaistunnelman välittämiseksi.
09.12.2003, Serpent |
|
