|
01. Sozzle
02. The Glove (Live)
03. Killing For London
04. The Third Star (Alternate Mix)
05. Take This Wish (Alternate Mix)
06. August, 1997
07. Rune Song
08. Puttin´ On The White Shirt
09. Brief Encounter
10. Arrakis
11. The Cruelest Month (Unreleased)
12. The Gift
13. Hootenanny At The Pink Pussycat Café |
Odotustenmukaista, ajattelin, kun olin kuunnellut arvostelussa olevan "Untune the Skyn" ensimmäisen kerran läpi. Trey Gunnin soololevy on juuri sitä, mitä (nyt jo entiseltä) King Crimson-basistilta voi Tony Levinin tuotannon tuntien odottaa: sekoitetaan vähän eri aikakausien King Crimsonia, pistäen pääpaino kuitenkin ProjeKCts-maiselle, välillä varsin letkeän ambientpohjaiselle jamitukselle. Aivan yhtä apokalyptiseltä eivät nämä kappaleet kuulosta, kun niitä vertaa Robert Frippin hulluihin, usein sairaisiin kitaraosuuksiin nojaaviin instrumentaaleihin. Toinen ilmiselvä yhtymäkohta Crimsoniin ovat Discipline-katkuiset simppelit polyrytmitetyt
jumitukset, joita kuullaankin albumilla varsin paljon. Pohjimmiltaan Untune the sky on siis hyvinkin samankaltainen kombinaatioprogea, kuin itse King Crimson.
Ennen kuin leimaudun asiani tuntemattomaksi, levyn yhden kerran kuunnelleeksi arvostelijan aluksi, täytyy sanoa, että kyllä; kyseessä on
jonkinlainen kokoelma tältä Warr-kitaran luoneelta muusikolta. Aikaisemmat levynsä Discipline Recordsin ja oman lafkansa kautta julkaisseelle Gunnille "Untune the Sky" on ensimmäinen InsideOut-julkaisu. InsideOutille Gunn on varmasti turvallinen sijoitus, sillä huolimatta levyn kauttaaltaan hieman homogeenisistä tunnelmista, Gunnin soolotuotannon läpileikkaava albumi kelpaa varmasti niin KC-faneille, kuin yleensä Malone, Levin ym.
bassojumalien soolotyötä arvostaville ihmisille. Basisti on tavallaan väärä nimike, sillä aika vähän normaalia bassottelua tältä kokoelmalta löytyy.
Maestro turvautuu yleensä Warr/touch-kitaraan ja loihtii sillä toisinaan kauniita, toisinaan lähes infernaalisia äänimaisemia. Normaalille musiikin
kuuntelijalle tämä on ehkä hiukan tylsää kamaa, mutta kyllä itselläni ainakin on hetkiä, jolloin tällainen loop-pohjainen, kohtuutempoinen fiilistely on juuri oikeanlaista musiikkia.
Tasaiselta, hiukan tasapaksultakin levyltä on helpohko nostaa pari raitaa ylitse muiden. Avausraita "Sozzle" on keskimääräistä reippaampi vetäisy, joka Tony Levinin levyille tyypillisesti (näin se vain on) hyödyntää heimorytmityksiä ja -perkussioita. Muutenkin mennään toki lähellä Levinin soolotuotantoa, mutta välillä rauhoitutaan enemmän death metal-piireistäkin
tutun Sean Malonen tuotannolle ominaiselle stick-loop-fiilistelylle, kuten biisissä "The Gift", joka on äärimmäisen kaunis, tunnelmallinen
äänikollaasi. Näiden lisäksi myös naisääntä (en ole varma millä kielellä) sisältävä "August, 1997" ja kappaleista ehkä kaikkein eniten disciplinemainen, ennenjulkaisematon "The Cruelest Month" ovat levyn parasta antia.
Jos Levin-Malone-koulukunnan äijät siis kiinnostavat, eikä Gunnin soolotöitä hyllystä vielä löydy, "Untune the Sky" on äärimmäisen suositeltava tapaus.
Niille, jotka pitävät enemmän bassoaan kuin kitaraa tiluttavista sankareista, Gunnin levyn kiertämistä kaukaa voidaan myös suositella. Muille tämä levy merkitsee vain Trey Gunnin pysymistä progepiirien huulilla - joskin huomattavasti mielenkiintoisempaa on odotella King Crimsonin tulevaisuuden tuulia yleisemmällä, uutta musiikkia mukanaan tuovalla tasolla.
09.12.2003, Antti Korpinen |
|
