Kansitaide 5th Of April, The
Prunk!
CD
[ V.R. Label Finland ]

( 4½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Your Name
02. Wild Wild West
03. Rope
04. Another One
05. My Eyes
06. All The Distance
07. Like A Dog
08. Bigger Than Myself
09. Hip-Hop (I Wanna Play)
10. Sex On The Beach

The 5th Of April soittaa Prunkkia (ei punkkia). The 5th Of Aprilissa on huimaa energiaa. The 5th Of Aprilissa on tiukkaa rock-riffittelyä ja kuumaa tanssipoppista. The 5th Of Aprilin oma genre antaa sille vapauden luoda musiikkia ilman kategorisointia ja genrerajoja. Remu Aaltosen mukaan The 5th Of Aprilissa on runkkua. Siinä poimintoja saatekirjeestä, silvuplee. The 5th Of Aprilin levynkannessa on käsi joka ensikatselulta vaikuttaa näyttävän keskaria, mutta oikeasti vilautteleekin nimetöntä. Promokuvissa on rentoja hymyileviä, Duudsonit mieleen tuovia bilejätkiä liian matalissa farkuissa. Ulkoisilta seikoiltaan The 5th Of Aprilissa ei ole mitään mikä ei onnistuisi ärsyttämään minua suunnattomasti. Puuttuu vain, että joku kutsuu näitä seuraavaksi suureksi suomalaiseksi kansainväliseksi lupaukseksi sekä oman aikansa punkiksi. Miksei voi vain sanoa että The 5th Of April soittaa kevyttä pop-rockia, sillä näin ei tarvitsisi turhaa painomustetta käyttää.

Oikeastaan tuntuu siltä että rajojen rikkomisen sijasta The 5th Of April on vuosikymmenen tai puoli vuosikymmentä myöhässä. Silloin joskus menneisyyden hämärässä, oliko se 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, valtavirtarockin yrittäessä löytää uutta polkua valtavirtametallin, grungen, pop punkin, nu metalin ynnä muiden menneiden trendien krapulassa, tuntui lattialautojen välistä puskevan ties mitä bändejä jotka yrittivät yhdistellä mitä erinäisimpiä tyylejä rockiinsa, useimmiten vähemmän hurmaavin lopputuloksin. Sellaiselta bändiltä The 5th Of April kuulostaa, eikä tämäkään turkulaisbändi onnistu vakuuttamaan.

Pohjana on juuri vahvasti 90-lukulaiselta kalskahtava helposti lähestyttävä rock, jossa on ajoittaisia hivenen muovisen oloisia funk-viboja (esim. Another One), ärsyttävän päälle liimatun oloisia syntikkaratkaisuja, aavistus ysärin valtavirtametallia (My Eyes), ja kylläpä vain, myös niitä punk-vaikutteita. Itse asiassa silloin kun bändi tyytyy tyylien kanssa kikkailun sijasta suoraviivaisempaan pop-punk-henkiseen rokkaukseen, kuten esimerkiksi kappaleessa Like A Dog (miinus rasittavat syntikat), huomaa että The 5th Of Aprilissa voisi olla aineksia johonkin ihan semi-siedettävään. Tällaisenaan bändin juttu tuntuu olevan itsetarkoituksellinen häröily bilevaihde silmissä. Tämä on juuri sellaista musiikkia, jota varmaan kuvaillaan ”armottomaksi bilemusaksi” jonkun opiskelijaristeilyn mainoksessa, ja joku pikkutakkinen kauppakorkean suomenruotsalainen tulee selittämään että ei Ramones ja Sex Pistolskaan olleet poliittisia, siksi The 5th Of April on aidompaa punkkia kuin joku anarkistiviritys. Rääh.

Sinänsä bändillä on meriittejäkin. Soittimet tuntuvat pysyvän käsissä mallikkaasti ja sekalainen paletti pysyy soitannollisesti kasassa hyvin. Laulaja Kappekin hoitaa tonttinsa kohtalaisen hyvin, vaikka äänessä'n hiukan rasittava nuotti onkin. Ikävä kyllä bändi ei vain kirjoita biisejä jotka olisivat mistään kotoisin, kun tuntuvat keskittyvän liikaa hyvään fiilikseen ja itsetarkoitukselliseen mahdollisimman suuren määrän keskenään erilaisten elementtien yhdistelyyn. Vaikka yksittäisiä hyviä juttuja löytyykin, on lopputulos ennen kaikkea ärsyttävää pakkopullaa kuunneltavaksi.



15.10.2014, Jesse Ryhänen
https://fi-fi.facebook.com/the5thofapril Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 936
Palaa »