Kansitaide Achiote
Deimos
CD
[ V.R. Label Finland ]

( 10 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Confessions
02. Against the Time
03. Rhyme of the Hatter
04. Paint Away
05. Letter
06. Rush of Instincts
07. Children of the Fall
08. Unlocked
09. Deimos

Tämä ei ole objektiivinen mielipide, vaan absoluuttinen totuus: tässä se on – vähintään kuukauden tai ehkä jopa vuoden levy itselleni. Toivottavasti se on sitä myös monelle muulle, sillä käsillä on sellainen kotimaisen musiikin helmi, että ylisanoilta on mahdotonta välttyä.

Achiote tuli täysin tuntemattomuudesta allekirjoittaneelle ja sulatti raavaan miehen sydämen kertaheitolla. Kovinkaan heppoisilla perusteilla näin ei käy. Saatteen sanat "Deimos tarjoilee herkkää ja sielukasta metallia, jossa samotaan läpi alitajuntaisten mielenmaisemien ja taistellaan sisäisien demonien kanssa" pitää sataprosenttisesti paikkansa. Achiote, kaikessa tummuudessaan ja pehmeydessään nojaa musiikkinsa vahvasti Janne Salminiemen sielukkaan pehmeään baritoniin, jonka uskoisin ja toivoisin sulattavan niin miesten kuin naisten sydämet, sukupuoleen nyt tässä sen enempää vetoamatta.

Bassosta ja laulusta vastaavan Anu Marttilan vähäeleiset stemmat tukevat laulua juuri silloin, kun niitä tarvitaan, ei liikaa, ei liian vähän eikä silloinkaan kun niitä eniten odottaa, vaan vain ja ainoastaan oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Soiton ollessa kokonaisuudessaan tyylikkään vähäeleistä, yhtään ylimääräistä nuottia ei levyllä kuulla, vaikka varmasti taitoa löytyy enemmän kuin parin, kolmen bändin edesottamuksissa tarvittaisiinkaan.

Levy nytkähtää liikkeelle varsin mielenkiintoisella tatsilla. Ensin kuullaan kitaran feedbackia toistakymmentä sekuntia, mikä antaa odottaa kahkaamisen alkavan. Heti perään kuultava rumpufilli kaikessa hätäisyydessään lisää tunnetta jostain varsin erilaisesta, kun tempo jää varsin maltilliseksi. Kitaraleadit tuovat etäisesti, ja nimenomaan etäisesti, mieleen Mana Manan. Puolenvälin jälkeen iskevä Rush Of Instict tarjoilee lyhyine puhesampleineen korville eargasmia. Biisi rikkoo muutoinkin levyn kokonaisuudessaan rauhallisehkon tunnelman paljonkin raskaamalla otteella ja antaa koko orkesterille tilaa soittaa sydämensä kyllyydestä, käsiensä voimista, sielunsa voimilla ja rakkaudesta juurikin siihen soittimeen minkä on aikoinaan eteensä valinnut.

Hifirunkkareillen Deimos tarjoaa kaupan päälle aivan täydelliset, Svante Forsbäckin kultaisten korvien läpi masteroimat lämpimän pehmeät soundit, joissa mikään osa-alue ei käy päälle liian kirkkaana. Eritoten rumpujen ja basson näin täydellisesti harmoniassa olevaa äänimaisemaa saa hakemalla hakea. Pakostihan tämän pitää kuulostaa laitteilla kuin laitteilla hyvältä.

P.S. : Kuvailin puolisolleni Achiotea sanoin:

– Tää on vähän kun Poets Of The Fallia miehille.

– Miksi se on sun mielestä miehille?

– Jotenkin sellanen klassinen suomalaisuus kuuluu tässä tunnelmassa  – mies ei puhu eikä pussaa, mutta sitten, kun niin tekee, tekee sen sydämensä pohjasta ja kaikkea tarkoittaen.

Niin tekee myös Achiote.



16.10.2014, Tuomio Harju
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Loneliness of Endless Days
Loneliness of Endless Days
[ CD ]
http://achioteband.com/ https://www.facebook.com/achioteband Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Soita Spotifyssa Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 7378
Palaa »