Kansitaide Vargsang
Call of the Nightwolves
CD
[ Undercover Records ]

( 9 )
01. Intro
02. My Dark Hateful Spirit
03. Through the Gates of Sorrow
04. Deathgate to Eternal Life
05. Whores of the Light
06. Grave by the Oak
07. Through Frost-Covered Moors
08. Call of the Nightwolves

Mainion, mutta vähänlaisesti julkaisuja tehneen Graven-yhtyeen sivuprojektista omaksi yhtyeeksi kasvanut Vargsang jäi varsin lyhytikäiseksi bändiksi. Vuosituhannen alkupuolella vajaan vuosikymmenen operoinut yhtye ehti kuitenkin julkaista kolme levyä, joista erinomainen Call of the Nightwolves (2003) on ensimmäinen. Vaikkei levy siis ehkä iän puolesta mikään todellinen klassikko olekaan, riittää se täyttämään Imperiumin kirjoissa nämä kriteerit ja siksipä levy onkin hyvä syy ottaa esiin naftaliinista myös tämän päivän kuulijoita varten.

Call of the Nightwolves on käytännössä varsin häpeilemätön kopio ehkä maailman parhaan black metal -yhtyeen, Darkthronen, alkupään tuotannosta. En tietenkään tarkoita Soulside Journeyn aikakautta, vaan lähinnä sitä seranneen "epäpyhän kolminaisuuden" tyyliä, joista etenkin Under a Funeral Moon- ja Transilvanian Hunger -levytykset nousevat vahvimmin esille Vargsangin tuotannossa. Ja kun kerran tyyliä lainataan, miksipä sitä ei sitten lainattaisi suoraan parhailta.

Levynä Call of the Nightwolves on hankalasti arvotettava tapaus, sillä vaikka omaperäisyyden puutteesta sille voisi läiskäistä reilustikin miinuksia, käytännössä kiekon sisälmykset ovat niin maukasta tavaraa, että levyä tulee helposti pyöritettyä putkeen useampkin kuuntelukerta. Äkkiseltään ei tulekaan mieleen yhtään toista bändiä, joka näin erinomaisesti on kaapannut Darkthronen parhaan aikakauden musiikillisen tyylin omakseen ja synnyttänyt maailmaan lisää sitä samaa herkkua, josta Darkthrone tuli tunnetuksi.

Vargsangin raaka, reipastempoinen ja näennäisen yksinkertaisiin riffeihin nojaava black metal on repivää, ruosteista ja erinomaisen miellyttävää kuunneltavaa omassa lajityypissään. Riffit ovat yhtäältä ehkä Darkthrone-pastissi kuin suora kunnianosoitus edellä mainituille levyille. Jos riffeissä ei nyt ihan suoria varkauksia kuulekaan, niin läheltä mennään. Mutta se, miten hyvin näistä on saatu aikaiseksi näinkin maittavia biisejä, on kuitenkin jonkinlainen saavutus. Vargsang ei tunnu niinkään turhalta jäljittelijältä kuin mainiolta tyylilajin täydentäjältä.

Soundit ovat rosoiset ja karkeat, eli jotakuinkin tähän lajiin täydelliset. Lo-fi-puolen heikkoudet on kuitenkin tullut vältettyä hyvin ja soundillisesti kaikki mahdollinen otetaan tuotoksesta irti. Raaka rääkynälaulu taas vetää vertoja itse Nocturno Cultolle ja ylipääätään edustaa black metalin ehdotonta kärkipäätä. Call of the Nightwolvesia on oikeastaan vaikea dissata muuta kuin siitä syystä, että se on niin suora Darkthrone-palvontamuoto kuin olla ja voi. Kuinka huonona seikkana tällaista sitten lopulta pitää, se riippuu viime kädessä täysin kuulijasta itsestään.



01.10.2014, Serpent
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2211
Palaa »