-->
Kansitaide Pembroke, Jim
If the Rain Comes
CD
[ TUM Records ]

( 9½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. If the Rain Comes
02. Gone with the Song
03. Columbus in India
04. Love Is Easier
05. Forever Kinda
06. The DNA Club
07. A Former Army
08. Doo-Wah
09. My Time Again
10. The Birds of Summer
11. Midnight in Abbey Road

Jim Pembroken uutta soololevyä onkin jo odotettu. Edellinen ilmestyi joskus 80-luvun alkupuolella ja viimeisimmästä Wigwam-pitkäsoitostakin on jo melkein kymmenen vuotta. Tämä levy tietysti saattoi viivästyä tuottaja Henrik Otto Donnerin menehdyttyä kesäkuussa 2013, mutta hyvää kannatti odottaa.

If the Rain Comes on paluu 70-luvulle. Se pesee ainakin viimeisimmät Wigwam-pitkäsoitot vaivatta, joskin toki se tietysti jonkin verran Pembroken kuuluisimmalta bändiltä kuulostaa johtuen tietysti maestron tavasta säveltää ja lauluäänestä.

Kosketinsoittaja Pedro Hietanen on nyt tehnyt paluun Jimin kelkkaan, ja hyvä että on, sillä Hammondit (joita soittaa neljällä biisillä myös Jukka Gustavson, toinen ex-Wigwam) soivat varsin komeasti. Hienointa nyt ovat kuitenkin Donnerin jousisovitukset. Niitä mies on tehnyt muutamaankin Suomi-rockin klassikkoon, eivätkä nämä ole yhtään huonompia – vai miten on selitettävissä, että kaltaiseni jousia periaatteesta inhoava joutuu kylmien väreiden kouriin muutamaankin kertaan tämän levyn jousisoittimien edessä?

Jazz on toinen seikka, joka toimii nyt samoin. Ulf Krokforsin basso ja osittain myös vierailevat puhaltimet istuvat tähän pääpiirteittäin akustiseen levyyn hyvin. Basson ja koskettimien lisäksi sähköistä soittoa tarjoaa Jukka Orman kitara, mutta sitä ei kuulla edes kaikissa biiseissä, eikä ole tarviskaan. Muutaman kerran skitta kuitenkin murahtelee ihan mukavasti. Oma juttunsa ovat tietysti ne pitkät soolot, jotka omalta osaltaan kasvattavat kokonaisuuden eeppisiin mittoihin. Rauhalliseen, seesteiseen musiikkiin Orman sooloilu tuo juuri sopivasti potkua, varsinkin kun innostus asiaan välittyy kotisohvalle asti.

Tyypillinen kappale tällä levyllä on melko mahtipontinen, mutta kaikkiin niihin Pembrokelle ominaista huumoriakin mahtuu mukaan The DNA Club kestää minuutin ja on sopiva keventäjä, vaikka eipä tämä levy sellaista vailla varsinaisesti olisi.

Musiikki liikkuu vaivattomasti sinfonisesta progesta jazziin ilman että suurempia saumakohtia. Toteutus on huolellista mutta sitä ei ole viety tappiin asti, vaan varsinkin kitara- ja kosketinsoolot ovat hyvinkin eläväisiä ja kokonaisuus kaikessa rauhallisuudessaan mykistävä. Levyä on selkeästi hiottu juuri tarpeellinen määrä eikä yhtään yli.

Toivottavasti tämä lähes täydellinen onnistuminen poikii jotain muuta: levyjä, keikkoja, mitä tahansa.



01.10.2014, Ismo Karo
https://www.facebook.com/jimpembrokeiftheraincomes Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3138
Palaa »
 
Bookmark and Share