|
01. Kill Tomorrow
02. Sun Doesn't Rise
03. Mother Machine Gun
04. Nowhere To Go
05. Becoming Cold (216)
06. One More Day
07. The Dream Is Over
08. The War Inside
09. Almost Gone
10. Eternal
11. Our Own Way
12. Destroy The World Around Me
13. Thirteen |
XX-"debyytti" esitteli maailmalle kahdeksan hengen naamarihirviön, jolla oli selkeästi potentiaalia nykymetallin valtavirrassa. Levy oli musiikillisesti hieman sekava, mutta sisälsi jos jonkinlaisia häröilyjä koskettimilla ja sampleilla. Nyt naamarit ovat muuttuneet kasvomaalauksiksi, ja musiikkikin on onneksi saanut selkeämpiä rakenteita.
Mitään ihmeellistä bändi ei tosin vieläkään ole saanut aikaiseksi. Mushroomhead putoaa musiikillisesti akselille Slipknot - Ill Niño - Spineshank, eli vanhan liiton metallisteille tämä tuskin uppoaa. Promootiopuoli sekä musiikki pitävät varmasti huolen, että Mushroomhead pääsee levittämään ilosanomaansa kaltaistensa joukkoon (kuten Freddy vs. Jason - kokoelmalle). Yhtye käyttää jäseniään ihan uskottavasti, tosin kahta kitaristia voisi käyttää moniulotteisemminkin, varsinkin jos käytössä ovat seitsenkieliset Ibanezit. Hyvää komppia heiltä kylläkin löytyy. Koskettimet, pianot,konerumpuosiot ja viulusoundit maalaavat tunnelmaa, ja kaksi vokalistia hoitavat homman kunnialla kotiin toisen hoitaessa puhtaampaa laulua ja toisen keskittyessä matalampaan huutoon. Levyn parhaimpia puolia ovat syntikoihin pohjautuvat fiilistelytuokiot, raskaammat kappaleet uppoavat liiaksi nykymetallin massaan läpy - läpy - tuplapedaalien ja perusraskaiden riffiensä ansiosta. Mushroomhead voisi toimia livenä hyvänä lämmittelijänä, sillä ulkoiseen olemukseen on panostettu ehkä jopa enemmän kuin musiikkiin. Keskitasoa, jälleen.
21.11.2003, Miika Ruokokoski |
|
