|
1. Sattelite Souls (Intro)
2. Dessicated
3. A New Saturn!
4. The 4 Scissors
5. Entering Release
6. Coils (0.618...)
7. Diaphragm Closed%
8. x__xx_X
9. Wolves May Safely Graze
10. To a Heaven in Thick Fog
Kesto: 37:26 |
Kreikkalaisen Transcending Bizarre? -viisikon debyyttialbumia voisi kuvailla perustellusti omaperäiseksi. Kymmenen veisun mittainen paketti pitää sisällään hyvin konevetoista metallia, johon on sotkettu elementtejä melkoisen monista eri osa-alueista. Konebiittejä ja koskettimia käytetään runsaasti, mutta myös kitaratyöskentelyllä on tärkeä rooli. Musiikilliset painopisteet vaihtelevat biiseissä runsaasti. Välillä biisi tuntuu rakentuvat melodisten heavy-riffien varaan, kun taas myöhemmässä vaiheessa samaa kappaletta huomaakin biisien kantimina olevan erilaisten tieteiselokuvista tuttujen äänien. Eikä paketista olla unohdettu naislaulua tai perinteisiä kosketinosuuksiakaan. Kokonaisuutta voisi siis pitää varsin mielenkiintoisena ja monipuolisena.
Omaperäisyyden lisäksi bändiltä tuntuisi löytyvän teknistä osaamista sekä sävellystaitoa. Jälkimmäinen kuitenkin on osittain myös makuasia, ja suurimmalta osaltaan TB? voi olla monelle liian vaivalloista pureskeltavaa. Näin myös allekirjoittaneen kohdalla. Liika monimuotoisuus tekee biiseistä vaivalloista seurata ja lopputulos kuulostaa siltä, kuin mahdollisimman monen erilaisen osasen ymppääminen samaan kappaleeseen olisi itsetarkoitus. Samasta joukosta löytyy kuitenkin hyviä riffejä huonojen tai muuten vain vähäpätöisten ohella, sekä tietysti iso tukku kaikenmaailman tusinaa.
Tuotantopuoli on Nelisaksilla kunnossa. Kitarasoundi on rouhea, särmäsoundinen ja mukavan konemainen, mutta kuulostamatta kuitenkaan synteettiseltä luomukselta. Rummut tosin kuulostavat rumpukoneelta, vaikka promokirjeestä saakin käsityksen aidoista perkussiosoittimista. Tosin tällä tuskin on suurta merkitystä Bizarre?-ryhmän muutenkin mekaanisessa ja sähköisessä äänimaailmassa. Summaten kreikkalaisten rytmiryhmää voisi kutsua jonkin sortin
industrial-metalliksi, johon on haettu vaikutteita ilmeisesti myös black metallin puolelta. Vaikutteet tosin taitavat lähinnä jäädä rääkylauluun sekä corpse paint -tyyppisiin kasvomaalauksiin.
The Four Scissors on eittämättä omalaatuinen tapaus, josta löytyy potentiaalia enemmän kuin annettavaa. Parhaimmillaan koneosuudet ja hienot riffit hinaavat tunnelman lähelle kattoa, mutta pahimmillaan mielenkiinto on lähes ärsyttävällä naislaululla pilattua melometallia tusinakaavan mukaisesti. Toivottavasti tulevaisuudessa bändi hieman selkeyttää tyyliään, sillä tällaisena musiikki tuskin kolahtaa muulle kuin hyvin marginaaliselle omaperäisyyden perässä ravaavalle yleisölle.
13.11.2003, Serpent |
|
