Kansitaide Contemporary Dead Finnish Music Ensemble
Dark Matters
CD
[ Simulacrum Records ]

( 8 )
01. White Shadow
02. Black Mist
03. Black Monk
04. Dark Passenger
05. Transcend Chemistry

Contemporary Dead Finnish Music Ensemblen tutkimustyö kuolleena pidetyn musiikkimuodon uudelleenherättämiseksi on edennyt kolmanteen pitkäsoittoonsa. Samalla ryhmän rima on noussut entisestään ja kitaristi Antti Pesosen johtama tutkimusryhmä on synnyttänyt puhdasverisen konseptilevyn, jota voi pitää riipivänä tutkielmana ihmismielen poikkeavuudesta.

Aiheesta on toki syntynyt aiemminkin hienoja konseptilevyjä läpi rockhistorian. Pesosen kunniaksi on sanottava, ettei hän muusikkoryhmineen ole pureksinut aihetta liian loppuun. Vaikka Dark Mattersin kansiteksteissä on annettu runsaita viittauksia ja vihjeitä mistä kolminäytöksisessä musiikkikuvaelmassa on kyse, on kuulijoillekin jätetty tilaa vapaille tulkinnoille.

Teemalevyllä puheenvuoronsa saavat ihmiset, joille tavanomaisuus ei riitä. Olivatpa kertojina sitten uskonkiihkoilija, hulluudesta luomisvoimansa ammentava tutkija tai riippuvuuksien takia itselleen ja muille valehteleva henkilö, herättää levy runsaasti ajatuksia: Mikä erottaa yksilön normaaleista? Mikä saa ihmisen tavoittelemaan saavuttamatonta? Miten taantumuksellista elämä olisi ilman poikkeuksellisia ajatuksia esittäneitä yksilöitä?

Ei ole mitenkään paradoksaalista, että konseptilevy, joka kuvailee tasapäistävää keskinkertaisuutta vastaan pyristelevien henkilöiden mielenmaisemia, on saanut lyriikoita tukevan musiikillisen muodon progressiivisen rockin monikirjoisesta sävelkielestä. Polveilevasta muodostaan huolimatta musiikki ei kuitenkaan ole läpipääsemätöntä, vaikka se täysin auetakseen vaatii useita kuuntelukertoja.

Levyn avaava White Shadow etenee kuin shamanistinen hautajaissaatto, joka lipuu kuulaan uneliaissa tunnelmissa. Kappaleen näennäinen levollisuus katkeaa, kun new age-sävyiseen musiikkiin alkaa hiljalleen ilmaantua painajaismaisia kerroksia, jotka johdattavat varsinaiseen ensimmäiseen näytökseen, Black Mistiin. Hyytävissä tunnelmissa alkavasta Black Mististä kehkeytyy vaikuttavasti polveileva eepos, jossa kaihoisat sielunmaisemat vuorottelevat Van der Graaf Generatorin gotiikalle sukua olevien tunnemyrskyjen kanssa.

Yhtä luontevasti kuin levyn kaksi ensimmäistä kappaletta nivoutuvat toisiinsa, jatkuu huomaamattomasti limittyvä kappalejako myös levyn seuraavilla kappaleilla. Siinä missä uskonnollisella fanaattisuudella itsensä kadottamista käsittelevä Black Mist edustaa kiekon painostavinta antia, tarjoaa Anton Tsehovin novellista ideansa ammentanut Black Monk yhden levyn raikkaimmista hetkistä. Päähuomion kappaleella varastaa ennen kaikkea Katja Sirkiän kauniin äänen ja Janne Murron saksofonin muodostama dialogi, mutta myös Tuomo Lassilan kekseliäs rumpujensoitto nousee hienosti esiin. Metalliaspektista tarkasteltuna kappaleen rytmiikalla leikittelevä olemus pistää miettimään miten kauas Lassila on edennyt Stratovariuksen powermetallista.

Riippuvuutta käsittelevässä Dark Passengerissa CDFmE todistaa, että progressiivisen rockin mutkikkaat tahtilajit, mukaantempaisevan grooven ja vahvan tunnelatauksen voi yhdistää onnistuneesti samaan kappaleeseen. Kappale onkin levyn suoraviivaisinta antia, jossa musiikki kulkee emotionaaliselta muistomessulta kuulostavan kitarasuvantoteemansa kautta vastustamattomasti eteenpäin rullaavaan laulettuun osioon. Kappaleen suoraviivainen luonne tarjoaa myös luontevan temmellyskentän Antti Pesosen tunnepohjaisen kitarasoolon kehittelylle.

Samat musiikilliset rakennuspalikat ovat läsnä levyn epilogina toimivassa Transcend Chemistryssä, mutta raskaasti runnovan komppinsa ja vaikuttavasti kitaralinjojen yli pyyhkivien Mellotron-maalailujen ansiosta vaikutelmana on pahaenteinen loppuvyörytys.

Aikakautena, jolloin massakuluttajat suhtautuvat musiikkiin passiivisen tylsistyneesti skipaten kappaleet jotka eivät kolahda ensimmäisen kymmenen sekunnin aikana, on kunnioitettavaa, että maailmasta löytyy vielä musiikintekijöitä, jotka vaalivat haastavia albumikokonaisuuksia ilmaisumuotona. Mutta vielä kunnioitettavampaa on löytää musiikintekijöitä, jotka ovat onnistuneet pukemaan musiikilliseen muotoon hiipivän hulluuden. Gotiikkaa viljelevää progressiivista rockia ei ole maailmassa tehty liikaa.



18.02.2014, Kalevi Heino
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Land of Hope
Land of Hope
[ CD ]
http://www.cdfme.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2065
Palaa »