|
01. Midnight
02. The Puppet Master
03. Magic
04. Emerencia
05. Blue Eyes
06. The Ritual
07. No More Me
08. Blood to Walk
09. Darkness
10. So Sad
11. Christmas
12. Living Dead
|
Disclaimer: contains minor spoilers!
Näin ensialkuun täytyy kehottaa hankkimaan Puppet Masterin Limited Edition (onko nykyään muka jotain muita kuin "rajoitettuja" painoksia?). Sen lisäksi, että pahvikansilla varustettu lätty on upea pakkaus, mukana on dvd jolla itse Kuningas Timantti kertoo Puppet Masterin tarinan.
King Diamond kuuluu artisteihin joka taatusti jakaa kuuntelijakunnan kahtia. Veitsellä tai ilman. Toiset eivät voi sietää herran vähintäänkin erikoista äänenkäyttöä, toiset taas suorastaan rakastavat tuota eriskummallista kiekumista. Mikäli Radio Nova alkaisi soittamaan kanavallaan Kingin tuotantoa, ei taatusti kuulisi enää kommentteja tyyliin "mä kuuntelen mitä vaan radiosta tulee".
Varsin pitkän työrupeaman tehneen Pastori Timangin tuotannossa ei ole mielestäni suuria floppeja, joskin materiaalista löytyy toki myös puolivillaistakin tuotantoa ja uskon, että välillä on ollut itsekritiikinkin paikka. Kun Puppet Masteria on alettu työstämään lusikka on otettu kauniisti käteen: tarinan eteen on nähty kunnolla vaivaa. 1700-luvun Budapestiin sijoittuva tarina on ensiluokkainen, kovasti Edgar Allan Poen klaustrofobista tuotantoa muistuttava novelli ryyditettynä Clive Barkerin hurmeisilla visioilla. Ja kuten aina, Kingillä on oma ainutlaatuinen tapansa pukea tarina musiikin muotoon. Mukana on jälleen kerran myös loistava taustabändi toteuttamassa hurmeisia visioita.
Kuten aina, levy on tarina jota ei pidä mennä rikkomaan vaan albumi tulee nauttia kokonaisuudessaan ilman häiriötekijöitä. Puppet Masterilla on muutama kerrassaan loistava biisi, esimerkiksi Magic ja The Ritual kuuluvat ehdottomasti kärkikastiin. The Ritualissa on vieläpä mainio Slayer-tyyppinen sahaus! Maanisuudessaan taas No More Me on parhaita esimerkkejä fiiliksestä jonka vain iso D saa aikaan. Web-sivuilta maistiaisena löytyvä Blood to Walk edustaa perinteistä menevämpää (kierrätettyäkin) King-biisiä ja on sinänsä ok mutta ei levyn parhaimmistoa. Erinomainen Darkness taas lainaa kovasti Mercyful Fatea. Ytimekkäästi nimetty joulubiisi Christmas on hyvinkin omituinen ja onnistunut veto, "Pikku Rumpalipoika" ei ole enää entisensä.
Täytyy toki ottaa huomioon, että ajan saatossa mikään ei pysy ennallaan eikä pidäkään pysyä. Huolimatta studion suomista teknisistä apuneuvoista Kingin ylärekisteriä käytetään säästeliäästi, ja onpa jopa herran vaimo otettu mukaan laulamaan ylä-ääniä. Paikkaansa pitää myös se, että aika monet levyllä kuultavat jutut on kuultu Kingin levyillä jo aikaisemminkin. Mutta. Kaikesta huolimatta Puppet Master tulee lepäämään Kingin parhaiden saavutusten joukossa. Pelkään vain sitä, että elokuvan tai kirjan tapaan Puppet Masterin teho heikkenee ajan kuluessa. Levy luo kokonaisuutena erinomainen kokonaisvaltaisen fiiliksen, ainakin itselleni levyn kuuntelu on totaalisen visuaalinen kokemus. Olen eturivissä teatterissa, katsomassa kun groteskit nuket saapuvat nuhruisen teatterin lavalle. Suutelen uutta rakkauttani katulampun valossa lumisateessa, joulupäivänä. Makaan kellarissa ja katson kuinka runneltu raatoni heitetään muiden roskien sekaan. Katson kuinka ainoan rakkaani siniset silmät sammuvat tietäen, etten näe niitä enää koskaan. Roikun seinällä naulasta joka on työnnetty kaulani lävitse ja tiedän, että silmäni eivät koskaan lakkaa näkemästä.
06.11.2003, Sami Lehto |
|
