Kansitaide LaBrie, James
Impermanent Resonance
CD
[ InsideOut ]

( 4 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Agony
02. Undertow
03. Slight of Hand
04. Back on the Ground
05. I Got You
06. Holding On
07. Lost in the Fire
08. Letting Go
09. Destined to Burn
10. Say You're Still Mine
11. Amnesia
12. I Will Not Break

Kesto: 49:45

Mikäli Mullmuzzler-nimikkeen alla julkaistut albumit otetaan lukuun, on Impermanent Resonance Dream Theater -laulaja James LaBrien viides soololevy. Impermanent Resonance jatkaa käytännössä siihen mihin LaBrie jäi edellisellä Static Impulse (2010) -levyllään. Pääpaino on edelleen kappaleilla, eikä instrumentaalisella ylisuorittamisella. Valitettavasti edellisellä levyllä tutuksi tullut Peter Wildoerin huutolaulu on Impermanent Resonancella entistä suuremmassa osassa.

Impermanent Resonancea on todella vaikea nähdä James LaBrien soololevynä, sillä kappaleet on tällä kertaa kirjoittanut pääosin kosketinsoittaja Matt Guillory. Sapluuna on täysin sama kuin Static Impulsella, eli kappaleet ovat 3–5 minuutin mittaisia rypistyksiä, joissa puhdas laulu ja huutolaulu vuorottelevat ja joita sävytetään vahvasti erilaisilla kosketinmelodioilla. Käytännössä levyn nimeksi olisi voinut lätkäistä myös Static Impulse II, sillä kolmen vuoden takaiseen levyyn nähden ei ole havaittavissa kehitystä suuntaan tai toiseen.

Siinä missä Static Impulsella on vielä hyviä kappaleita, ei Impermanent Resonancen tarjoamasta massasta pysty poimimaan yhtäkään. Say You're Still Mine on periaatteessa ihan mukava voimaballadi, mutta kappale on käytännössä toisinto edellislevyn Coming Homesta, joka taas on oikeasti hyvä kappale. Muutoin levy sujahtaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä sen suurempia muistijälkiä. Yksittäinen melodia sieltä ja toinen tuolta saattaa jäädä päähän soimaan, mutta varsinaisiin kappaleisiin niitä ei pysty ulkomuistista kytkemään. Sanalla sanoen biisien omaperäisyys ja identiteetti ovat molemmat vähintäänkin hakusessa.

James LaBrie laulaa tänä päivänä huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, mutta sekään ei pelasta Impermanent Resonancea, Labrie nimittäin laulelee biisit uudella soolollaan niin perusvarmasti läpi, että väsyttämään pukkaa. Impermanent Resonance on niin välityön makuinen levy, ettei toista samanlaista ole tullut hetkeen vastaan. Tuntuu, että levy on tehty lähinnä siksi, että Matt Guillorylla sattui olemaan kovalevyllinen biisiaihioita kasassa ja vielä rahaa niiden levyttämiseen. Ilman James LaBrien nimeä ja suoritusta tämä levy ei kiinnostaisi ketään. Sen verran bulkkitason matskusta on tällä kertaa kyse.

Yleensä soololevyjä tehdään, jotta artisti saisi mahdollisuuden tehdä jotain omaperäistä ja jotain sellaista, mikä ei pääbändin tapauksessa ole syystä tai toisesta mahdollista. Static Impulse oli omalla tavallaan ihan raikas levytys, mutta saman konseptin häpeilemätön kierrätys kolme vuotta myöhemmin on tavattoman väsynyt ratkaisu. Näillä eväillä Impermanent Resonance kilpailee vuoden tarpeettomimman levyn tittelistä. 



05.07.2013, Esko Juhola
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
I Will Not Break
I Will Not Break
[ iTunes ]
Static Impulse
Static Impulse
[ CD ]
Elements Of Persuasion
Elements Of Persuasion
[ CD ]
http://www.jameslabrie.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2479
Palaa »